sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ensimmäinen viikko harjoittelussa

Vappu tuli ja vappu meni!
Heti Vapun jälkeen tiistaina marssin aamupalan jälkeen kello 8 uuteen harjoittelupaikkaani intoa ja jännitystä täynnä. En yleensä ole erityisen jännittäjä, mutta kyllähän tuollainen täysin uusi asia laittoi aamuun lisävauhtia. Väsymyskään ei pahemmin ensimmäisenä päivänä painanut jännityksen ansiosta, vaikka unirytmin kääntäminen hieman häiriintyi Vapun vuoksi. Ystäväni tsemppasi minua jo ennen Vappua kertomalla, että ei siinä jännityksessä ehdi väsyä niin nopeasti vaikka unirytmi olisi sekaisin. 
Nyt voin aivan hyvin allekirjoittaa tämän, olin yllättävän virkeä koko viikon!

Suoritan harjoitteluni kuopiolaisessa tilitoimistossa.
Yritys on aivan minun makuuni sopiva: työkaverit mukavia ja työympäristö aivan todella viihtyisä. Voitteko kuvitella, minulla harjoittelijalla on oma työhuone!
Tässä taas huomasin sen faktan, ettei palkka ole aina se tärkein motivaatio mennä töihin.

harjoittelu

Tottakai raha helpottaa asioita ja niin edelleen, mutta töissä viihtyvyyttä se ei ratkaise.
On aivan erilainen fiilis ja motivaatio suorittaa palkatonta harjoittelua, kun työympäristö ei ole sellainen perinteinen avokonttori eikä minun tarvitse jakaa työhuonetta monen muun henkilön kanssa. 
Tunnen oloni tervetulleeksi jokaisena aamuna ja enkä usko minulle kehittyvän mitään suurempia motivaatiokuoppia harjoittelun aikana. 
Perjantaina minua melkein harmitti, ettei seuraavana päivänä ole töitä - siitä fiiliksestä voi päätellä jo jotain.

Opin joka päivä soveltamaan koulussa opittuja asioita käytännössä.
Jotkut asiat vaativat enemmän miettimistä sekä muistelua ja jotkut asiat tulevat ihan selkärangasta. Eniten päänvaivaa minulle on tähän mennessä aiheuttanut kirjanpito-ohjelma, jonka käyttäminen ei ollut minulle ennestään tuttua. Koulussa meillä oli ihan erilainen ohjelma, eikä noita ohjelmia tule pahemmin vapaa-ajalla käytettyä. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa!

"Ai hitsi mähän osaan oikeasti tehdä tämän!"
Parhain asia harjoittelussa on ehkä se, että jossain vaiheessa tajuaa osaavansa jotain oikeasti. Lukiotaustani vuoksi minulla ei ollut tätä ennen yhtään kokemusta tilitoimistossa työskentelystä. Tämä kaikki on minulle ihan uutta ja ehkä myös osittain sen vuoksi todella palkitsevaa. Ihan hyvä, että on jossain vaiheessa jaksanut panostaa koulussa ja ottaa asiat hanskaan. 
Perjantaina sain kyllä lyödä päätäni hieman pöytään, sillä pohdin varmaan puolituntia aivan todella yksinkertaista kirjanpitoon liittyvää asiaa. Ruuan jälkeen päässäni syttyi lamppu ja olo tuntui hetken ihan todella blondilta. Sainpa siitä ainakin itselleni todella hyvät naurut jälkeenpäin ja hyvän muistutuksen pienten taukojen tärkeydestä. 
Kummasti ajatus selkenee, kun käy keittiössä täyttämässä kahvikupin.

Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon! ♥

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kesäfiiliksiä

Viime kesänä minulla oli paljon vapaa-aikaa.
Ehdin tehdä vaikka mitä, kiersin Suomea, liikuin paljon, tein kaikkea erilaista, kävin hieman töissä ja eritoten rentouduin ihan oikeasti kunnolla. Tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen ja ehkä ensimmäistä kertaa koskaan nautin kesästä ihan täysin rinnoin.

Vuosi sitten ajattelin, että viime kesästä ei tulisi välttämättä kovin hyvä kesä.
Ajatuksiini vaikutti silloin muutokset elämäntilanteessa ja terveydessä, mutta kaikki asiat kääntyivätkin ihan päälaelleen. Muutin ajattelutapaani positiivisemmaksi kuin koskaan ja yhtäkkiä kesästä 2016 tulikin ihan todella mahtava!
Kesämuistoja1
Kesämuistoja2

Viime kesästä päällimmäisenä minulla on mielessä se vapaus,
minkä huomattava määrä vapaa-aikaa minulle loi. Aloitin aamut usein heräämällä aikaiseen ja aamupalan jälkeen kävin lenkillä. Stressitasot olivat alhaiset ja parhainta oli, että pystyin lähtemään reissuun melkein koska tahansa. Ilman sitä vapaa-aikaa en olisi pystynyt vierailemaan niin monessa eri paikassa ja luomaan niin loistavia muistoja. Eihän tuo kesä nyt millään mittarilla ollut halpa, mutta oikeastaan yhtään kulutettua senttiä en kadu.

Toinen asia, mikä teki viime kesästäni aivan uskomattoman mahtavan, oli ihana kämppikseni.
Kämppikseni muutti nyt syksyllä rakkauden perästä muille maille ja kyllä, ikävä on ihan hirmuinen! Viime keväänä katsoimme Temptation Islandia yhdessä joka viikko. Nyt kyseisen sarjan katsominen on sata kertaa tylsempää, kun en voi kommentoida ja keskustella juonenkäänteistä Millan kanssa. Parasta kämppiksen kanssa elämisessä olivat myös ne illat, kun istuimme parvekkeella ja juorusimme koko sydämen kyllyydeltä. Riitoja meillä ei ollut koskaan ja naurua riitti asunnossamme vaikka muillekin jakaa.
Kämppikseni sanoi minulle kesän aikoihin, että nykyinen mieheni olisi minulle loistava poikaystävä. Tuolloin en vielä nykyistä miestäni tuntenut, joten taisin vain naurahtaa että juu ei. Minulla oli tuolloin sääntö, ettei koulukavereiden kanssa todellakaan säädetä. Noh, elämä yllättää ja sitä rataa!

Kesämuistoja3 Kesämuistoja4
Viime kesänä liikuin ja reissasin paljon.
Nyt tulevana kesänä pitkät aamulenkit tulevat jäämään vähäisemmäksi, sillä aloitan toukokuussa harjoittelun. Aamuisin ennen töihin lähtöä tuskin tulee lähdettyä kävelemään Vänäriä ympäri taikka hikoilemaan Puijon portaisiin. Tänä kesänä täytyy yrittää muistaa ja jaksaa liikkua iltaisin, vaikka usein silloin on jo liuta muita hommia tai asioita mielessä. Onneksi viikonloput ovat olemassa, jolloin vapaa-aikaa on taas ainakin sen kahden päivän verran.
Tahtoisin kovasti käydä tulevana kesänä kiertämässä taas muutamia Suomen kaupunkeja. Viime kesänä kaupunkeja kertyi yhteensä 12, joista postaukset jäivät tosin hieman kirjoittelematta. Täytyy katsoa lähempänä kesää, ottaisinko taas henkilökohtaiseksi tavoitteekseni jotain reissaamiseen liittyvää. Tänä kesänä reissut pitää toteuttaa hieman pienemmällä budjetilla kuin vuosi sitten.

Kesämuistoja5
Aion ottaa seuraavastakin kesästä kaiken irti.
Harjoittelu vie kyllä aikaa, mutta toisaalta se on suurin asia, jota kesältä odotan. Uskon jo nyt viihtyväni tulevassa harjoittelupaikassani ja aika tulee aivan varmasti menemään ihan liian nopeasti. En koe harjoitteluni millään tavalla pilaavan kesääni, vaikka vapaa-aikaa ja vapautta ei ihan niin paljoa olekaan.

Tästä kesästä tulee vain hieman erilainen kuin edellisestä - mutta varmasti vähintäänkin yhtä antoisa!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Blogin tulevaisuus

Palaanko takaisin pitkän hiljaisuuden jälkeen?
Tätä olen pohtinut pitkin alkukevättä ja välillä olen jättänyt asian ihan kokonaan ajattelematta. Olen ollut poissa blogimaailmasta viikkoja, enkä ole vieläkään täysin varma blogin tulevaisuudesta. Blogi on minulle rakas asia, mutta muut tärkeämmät asiat ovat vieneet aikaani ihan tuhottomasti. En ole varma, millaisessa määrin aikani riittää tälle harrastukselle jatkossa. Enkä aio siitä kyllä repiä stressiäkään.

Miten palata takaisin ja ketä minun juttuni enää edes kiinnostaa?
Palaan takaisin kirjoittelemalla itseäni innostavia juttuja silloin kun minulla on aikaa. Myös blogisuoneni täytyy sykkiä tarpeeksi, jotta teksteistä tulee itselleni mieluista julkaistavaa. Uskon, että ruudun siltä puolen löytyy ihmisiä, joita minun kirjoitukseni edelleen kiinnostavat - tauostani huolimatta. Minun täytyy myös hieman pohtia sitä, millaisia asioita voin teille elämästäni täällä jakaa ja kuinka suurissa määrin.

blogintulevaisuus

Seliseli miksi en kirjoitellut aiemmin.
Noh, suoraan sanottuna ei ole tehnyt mieli. En ole keksinyt kirjoitettavaa, minulla ei ole ollut aikaa ja sitä rataa. Omistan edelleen kyllä tietokoneen, mutta suurimman osan ajastani koneella vietin joko koulussa tai poikaystäväni (kyllä, minulla on nykyään sellainen) koneella. Koulu minulta loppui, joten ehkäpä nyt olisi taas enemmän intoa myös vapaa-ajalla hakata näppäimistöä ja runoilla supermahtavia juttuja tännekin.

Lyhyestä virsi kaunis, toivotaan siis että tämä mennyt "sometauko" antaa uutta puhtia tälle laiskalle bloggaajalle!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kurkkaus tulevaan vuoteen

Teitkö uudenvuoden lupauksia?
Minä tein, kuten jokainen vuosi. Tänä vuonna lupaukseni on hyvin yksinkertainen: muista nauttia elämästä ja asioista, jotka vuosi tullessaan tuo. Lyhyemmin sanottuna, turha stressi pois. Viime vuonna tuli stressattua ihan tarpeeksi varastoon, joten tänä vuonna tuota varastoa ei tarvitsisi täyttää laisinkaan. Asetan hyvinvointini tänä vuonna etusijalle, mistä en vuosi sitten vielä osannut välittää niin paljoa. Kun itse voin hyvin, luistaa arkikin paljon paremmin.
Olen aina ollut sitä mieltä, että täytyy tehdä sitä mistä tykkää.

Tämä vuosi tuokin tullessaan paljon uusia ja kivoja juttuja, joista tahdon nauttia stressaamisen sijaan!

Kurkkaus17-2

Tänä vuonna...

Pitäisi valmistua.
Ja ei, minulla ei ole vielä harjoittelupaikkaa. Opintoni ovat sujuneet ihan mallikkaasti sekä aikataulussa ja opparikin on jo tekeillä, joten harjoittelu on ainoa asia tällä hetkellä mikä voisi valmistumistani jarruttaa. Ihan hurjaa, että minulla loppuu opetuskin koulussa jo maaliskuussa! Aion kuitenkin valmistua tänä vuonna, tämän tavoitteen aion saavuttaa. Tämä on asia, josta koituu varmasti jonkin verran epätoivottua stressiä. Opparin tekeminen ja harjoittelu ovat kuitenkin pohjimmiltaan mielenkiintoisia asioita. Odotan valmistumista aivan hurjana, vaikka tykkäänkin opiskelusta ihan jonkin verran tällä hetkellä.

Olen KuoTran hallituksessa tapahtumavastaavana.
Minua harmitti jo viime vuonna, että en muistanut hakea opiskelijayhdistyksemme hallitukseen mukaan. Tänä vuonna päätin hieman yllättäen hakea mukaan ja ilokseni pääsin kuin pääsinkin hallitukseen tapahtumavastaavaksi. Tapahtumien järjestäminen ja suunnittelu ovat aina olleet minulle todella mieluisia hommia, joten tämä homma sopii minulle kuin nenä naamaan. On muutenkin kiva olla mukana loistavassa porukassa kehittämässä opiskelijayhdistyksemme toimintaa - vielä kun tätä koulua on hieman jäljellä.

Kurkkaus17-1

Toimin lippukunnanjohtajana.
Kerran partiolainen, aina partiolainen. Lopetettuani työt ravintola-alalla, tarvitsin jotain jolla kalenteriani täyttää. Yhdistyshommat ovat nykyään lähellä sydäntäni, joten partiohommiin paluu oli jokatapauksessa listallani. Hieman yllättäen ja extempore lupauduin lippukunnanjohtajaksi lippukuntaani, jossa olen nuoruusvuosinani useita vuosia partiota harrastanut. Tässä hommassa pääsen oppimaan hurjasti uutta ja tekemään paljon kaikkea mielenkiintoista. Pääsen mm. suunnittelemaan ja kehittämään toimintaa, hoitamaan hallinnollisia asioita, vastaamaan toiminnan turvallisuudesta ja toimimaan yhteistyötahojen kanssa. Tärkeintä on tehdä tästä harrastuksesta mahdollista lapsille ja nuorille.

Olen mukana Rotaract-toiminnassa.
Ja jotta nämä yhdistyshommat eivät vain pääsisi loppumaan kalenteristani, olen mukana myös Rotaract-toiminnassa. Tämä minun innostus hallitustoimintaan on aivan tämän meidän klubille syytä. Todellinen aivopesu. Meidän Kuopion yhdistyksemme on vielä aika tuore, mutta mikäs sen mukavampaa kuin olla mukana kehittämässä tuoreen yhdistyksen toimintaa puheenjohtajan roolissa. Sen verran voin paljastaa, että opparini (jonka teen yhdessä ystäväni kanssa) liittyy osittain Rotaract-toimintaan, joten tulen olemaan näissä kuvioissa tiiviisti mukana koko vuoden.

Aion asua Kuopiossa.
En karannutkaan Tampereelle, vaikka edelleen osa minusta haluaisi karata sinne seuraavalla mahdollisella junalla. Nämä yhdistyshommat, jotka ovat minulle kuin rakkaita harrastuksia, kuitenkin hieman vaativat läsnäoloani täällä kalakukkojen luvatussa kaupungissa. Päätin siis antaa Kuopiolle vuoden aikaa näyttää, mihin tämä kaupunki vielä pystyy. Tähän mennessä Kuopio ei ole aiheuttanut pettymyksiä, joten luottavaisella mielellä katson tulevaan. Itseasiassa tämä vuosi on alkanut aika mahtavissa fiiliksissä, mistä olen hieman jopa yllättynyt.
Elämä tosiaan yllättää ja ilmeisesti Kuopio myös!

Kurkkaus17-3
Kuvat: Salla Klemettilä / BellaPhoto

Muita suurempia suunnitelmia ei oikeastaan ole.
Tottakai reissaaminen ja parit festarit ovat toivelistallani, mutta ne järjestyvät jos ovat järjestyäkseen. Ulkomailla ei varmaan tänä vuonna pahemmin tule reissattua, mutta pidän sormet ristissä ja tiputtelen kolikoita säästöpossuun varmuuden vuoksi.

Harrastuksiin kuuluvat tänäkin vuonna sirkuksessa ilma- ja pariakrobatia sekä se perinteinen salilla punttien nostaminen. Ajattelin myös hankkia Sykettä-liikuntatarran, jolla pääsen riehumaan myös korkeakoululiikunta tarjonnan parissa. Ei varmaan ainakaan tylsää tule tänä vuonna ja kesäkuntokin saattaa jopa yllättää - Ainakin niin toivoisin.

Aion myös jatkaa samaa tavoitetta kuin viime vuonna: jokaisesta juhlasta (ystävänpäivä, vappu, juhannus...) teen entistä paremman. Viime vuodesta on melko vaikea parantaa, sillä jokainen tuollainen päivä oli todella onnistunut. Seuraavaksi saa nähdä, miten tämän vuoden ystävänpäivä haastaa viime vuoden. Jännää!

Minkälaisia suunnitelmia teillä on alkaneelle vuodelle?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Mitä opin vuodesta 2016?

Vuoristorata.
Sillä sanalla voisin kuvailla vuotta 2016. Vuosi oli täynnä ylä- ja alamäkiä, unohtamatta maailman ylösalaisin pyöräyttäviä kieppejä ja silmukoita. Vuoristoradan kyydissä oli välillä raskasta pysyä mukana, mutta loppujen lopuksi selvisin vuoteen 2017 ehjempänä ja tyytyväisempänä kuin osasin kuvitella. Vuosi 2016 oli kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan opettavaisin vuosi tämän pienen elämäni aikana.

vuosi2016-3

Asenteella on väliä.
Pettymyksistä ja koettelemuksista selviää, kunhan vain jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Omalla asenteella on hurjan suuri vaikutus onnistumiseen. Jos en olisi itse uskonut, että kyllä tämä tästä vielä taas luistaa, en olisi voinut nauttia niistä hyvistä hetkistä samalla tavalla. Ystävien tuki on tärkeää ja oma usko oli todellakin välillä hukassa, mutta parhaiten fiilis alkoi kohentua omalla asenteen muutoksella.

Täytyy uskaltaa.
Kyllästyin pelkäämään asioita, joita ei ole vielä tapahtunut ja joita ei välttämättä edes tapahdu. On aivan turhaa pelätä sitä, mitä huominen tuo tullessaan. Jokatapauksessa huominen tulee tuomisineen seuraavana aamuna, eikä siinä eilisen pelot enää auta. Täytyykin siis vain olla rohkea ja uskaltaa elää hetkessä. Pelko voi pahimillaan tehdä tuhoja, joita ei olisi ilman pelkäämistä edes tapahtunut. Harvemmin tehdyt asiat kaduttavat niin paljoa kuin ne, jotka jätetään tekemättä uskalluksen puutteen takia. Myöhemmin jossittelu ei enää auta.

Irti päästäminen ei ole aina huono asia.
Elämässä täytyy siirtyä eteenpäin. Irtisanoutuminen töistä sairauteni takia oli ihan hurjan suuri asia, sillä tuntui että luovutin. Vihaan luovuttamista, mutta alkushokin jälkeen päätös oli aivan oikea. Sain aikaa uusille, mielekkäämmille asioille ja olo oli paljon kevyempi. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu niin tilalle avautuu toinen. Tämä pätee myös moniin muihinkin asioihin, kuin vain työpaikkaan. Ei kannata jumittua asioihin, paikkoihin tai ihmisiin, jotka tuovat elämääsi enemmän ahdistusta kuin iloa. Päästämällä irti teet tilaa uudelle, aivan kuin järjestelisi vaatekaappia uudelleen. Vanhan ihanan, kuluneen ja rikkinäisen kenkäparin tilalle voit löytää joskus jotain vieläkin hienompaa.

vuosi2016-2

Apua kannattaa ottaa vastaan.
Keväällä menin hieman alamäkeä ja toisen kerran tässä syksyllä koin samanlaisen syöksykierteen. Suurin asia, joka siihen alamäkeen vaikutti, oli vääränlainen lääkitys. Lähdin neurologini lähetteellä käymään psykiatrilla, joka laittoi lääkitykseni samaan mikä minulla oli kesälläkin. Lääkkeiden vaihto auttoi välittömästi, mutta jatkoin silti psykiatrilla käymistä. Vaikka asenteeni on usein sellainen "pikkujuttu, kyllä tämä tästä, muilla on isompia huolia" tajusin, että kyllä juttelusta ja asioiden läpi käymisestä on minulle oikeasti hyötyä. Eikä omat asiani ole sen pienempiä tai suurempia kuin jonkun toisen, koska niiden sietokyky on hyvin henkilökohtainen ja yksilöllinen. Toiselle pikkujuttu on toiselle suuri asia.
Tämän vuoden tärkeimpiä opetuksia oli se, ettei aina tarvitse pärjätä yksin. Avun pyytäminen ja sen vastaanotto ovat erittäin kunnioitettavia ja rohkeita tekoja, sillä on rohkeutta myöntää heikkoutensa! 

Hyvinvointi on ulkonäköä ja rahaa tärkeämpää.
Nykyinen lääkitykseni on loistava, mutta ohentaa tukkaa. Jouduin lopettamaan työt hyvinvointini takia, koska vuorotyö ei vaan sovi minulle. Hiukseni eivät ole niin paksun hulmuavat, mitkä ne joskus olivat ja kuukausitulot tipahtivat ihan jonkin verran - Entä sitten? Hiuksilla tai rahalla ei saa onnellisuutta, eikä minun tapauksessani hyvinvointiakaan. Elämä on hyvin onnetonta, jos hyvinvointi ja mielenterveys ovat vaakalaudalla. Valitsen siis mieluummin hyvän olon, kuin täydellisen ulkonäön ja paksun lompakon.

Elämä yllättää.
Voi että vihasin tuota lausetta keväällä! Tajusin kuitenkin pikkuhiljaa, että lause on enemmänkin kuin oikeassa. En vain halunnut myöntää sitä, että eräs henkilö oli sanonut niinkin viisaasti. Elämä kuitenkin osaa yllättää, eikä niihin yllätyksiin pysty varautumaan. Tulevaisuutta on kiva suunnitella ja haaveilla, mutta pitää osata hyväksyä se totuus, ettei kaikkia lankoja pysty itse pitämään kädessä. Elämän tuomat yllätykset, niin positiiviset kuin negatiiviset, on vain pakko ottaa vastaan ja niiden kanssa on opittava elämään. Asioilla on tapana järjestyä ja huonoistakin yllätyksistä voi olla positiivisia seurauksia, ainakin niistä oppii.

vuosi2016-1

+ Osaan sittenkin kirjoittaa oppimispäiväkirjoja!
Luulin aina, että olen niissä huono. Odotukset eivät olleen kovin korkealla, mutta kuitenkin yhden kurssin oppimispäiväkirjasta pamahti aivan loistava arvosana! Ilmeisesti en olekaan niissä niin huono kuin kuvittelin.
+ + Löysin itsestäni pienen yhdistysaktiivihirmun, tästä lisää myöhemmin.

Mitä vuosi 2016 opetti teille?

tiistai 13. joulukuuta 2016

Yhden shotin sääntö

Tapahtui eräänä kauniina aamuna...
Herään puhelimen hälytykseen, käsi puutuneena kaverini sängystä. Suuni on kuiva ja haistan itsekin, miten hirveältä hengitykseni haisee. En millään jaksaisi nousta ylös, mutta tällä kertaa minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Koko kehoni tärisee ja voin pahoin. Sängyn vieressä on kaksi pizzalaatikkoa, toinen minun ja toinen ystäväni, joka vaikeroi vieressäni valittaen pahaa oloa. Raahaudun suihkuun, jotta en haisisi koulussa aivan liikaa vanhalta viinalta ja tuhkakupilta. Koitan päänsärkyni ylitse muistaa, mitä edellisenä iltana tarkalleen tapahtui. Osa muistikuvista on vain välähdyksiä, mutta erityisen tarkkaan muistan sen ensimmäisen tequilashotin, jonka kumosin kurkkuuni heti ensimmäiseksi baariin päästyäni. Tavoitteena oli rynnäkkökänni ja saavutin tavoitteeni.
Nyt aamulla kärsin valinnastani.
Krapula.

Yksishotti1

Vihaan krapulaa.
Tosin, kukapa siitä olosta muka oikeasti tykkäisi. Aloitustarina ei ole kuvaus miltään yhdeltä ja oikealta aamulta, mutta kokemuksen kera se on valitettavasti kirjoitettu. Olen myös aika varma, että lähes jokainen kokee jossain vaiheessa elämäänsä krapulan ja sen tuoman "en juo enää ikinä"-fiiliksen. Rehellisesti, krapula pilaa päivän. Krapulassa ei voi urheilla, suussa maistuu kakka, väsyttää ja vähintääkin on heikko olo tai päätä särkee. Itselläni kaksi ensimmäistä AMK-vuotta olivat bilettämisen osalta aika rankkoja, sillä tykkäsimme käydä porukalla kaikenmaailman kissanristiäisissä. Tykkääminen ei tähän päivään mennessä ole vähentynyt, mutta ajatusmaailma on hieman niiltä ajoilta muuttunut.

Alkoholi kuuluu vahvasti suomalaisten hauskanpitoon ja juhlintaan.
En ole itse kovin monissa bileissä käynyt, joissa ei olisi ollut mahdollisuutta nauttia alkoholia. THL:n Suomi Juo-julkaisun mukaan suomalaiset juovat eniten viikonloppuiltaisin ja että Juhannuksena ja vappuna Suomen alkoholinmyynti on korkeimmillaan. Julkaisun pohjalla on käytetty THL:n tekemää tutkimusta suomalaisten alkoholinkäytöstä. Julkaisu oli muutenkin mielestäni varsin mielenkiintoinen ja opettavainen, kun olen tässä viimeaikoina pohtinut omaa suhdettani alkoholiin. Jos pienet faktat suomalaisten alkoholinkäytöstä kiinnosaa, niin kannattaa lukaista. Julkaisusta kävi muun muassa ilmi, että Pohjanmaalla alkoholia kulutetaan vähemmän kuin muualla Suomessa, mikä johtuu vähäisestä viinin käytöstä.

Ilman humalaakin voi lähteä tanssimaan.
En pysty juomaan alkoholia lääkitykseni takia paljoa lainkaan, joten olen aikalailla väistämättä jokainen lauantai-ilta ja lähes jokaisissa opiskelijabileissä täysin vesiselvä. Joskus saatan juoda ystävien kanssa siiderin tai lasin viiniä. Baareissa minulla on tapana juoda yksi kossu (koska se on hyvää) tai drinkki. Loppuajan, tanssimisen tai höpöttämisen lomassa, lipitän kahvia, vettä ja limpparia vuorotellen. Eli humalaan asti joka tapauksessa en niillä annosmäärillä pääse, enkä haluakaan. Tuollaisina iltoina en ole autolla liikenteessä, jos olen autolla niin en juo. Auto tai lääkkeeni eivät silti estä minua pitämästä hauskaa tai tanssimasta jalkojani rakkuloille.
Hauskanpitohan on se tärkein asia juhlimisessa, eikä se alkoholi.

Yksishotti2

Kutsun tätä tapaa juoda Yhden shotin säännöksi.
Vaikka en juo paljoa, enkä ole oikeastaan koskaan missään humalassa, olen silti hyvää ja hauskaa seuraa. Koen olevani oikeastaan mukavampaa seuraa selvinpäin kuin humalassa. Minua ei tarvitse vahtia, en puhu humalapäissäni ohi suuni ja tanssilattialla pysyn erittäin hyvin pystyssä omin jaloin. Annan selvinpäin fiksumpia neuvoja ja pystyn tarvittaessa auttamaan kaveria jos on tarvis.
Aamuisin herään mieluummin hyväntuoksuisena ja ilman darraa. On myös paljon mukavampi, kun muisti ei pätki edelliseltä illalta. Hauskoja muistoja on vaikea muistella, jos muisti on mennyt ja tapahtumia ei alkoholin takia muista. Krapulattomuus tekee myös bileiden jälkeisestä päivästä paljon kivemman ja tehokkaamman.

En myöskään pidä itsenäni parempana ihmisenä, vaikka saatan lähteä baarista autolla kotiin.
Jokainen bilettää tyylillään ja suurin osa tuntemistani ihmisistä tietävät kyllä, missä heidän rajansa juodessa menee. Promillet veressä eivät tee ihmisestä rasittavaa, vaan se, että henkilö juo aivan liikaa. Silloin henkilö on jo muidenkin keskikaljaa nauttivien silmissä rasittava ja mahdollisesti jopa hieman nolo. Oikeastaan, juovien ihmisten asenteet limulinjalaisia kohtaan ovat usein voimakkaampia kuin limulinjalaisten asenteet juovia kohtaan. Tuntuu siltä, että välillä selvää henkilöä pidetään automaattisesti tylsänä ja ulkopuolisena muusta, hieman humalaisesta, porukasta. Lauseet "en mä nyt selvinpäin baariin lähtisi", "miten sä kestät humalaisia selvinpäin" ja "ei ole järkeä mennä baariin, jos ei juo" ovat tulleet tutuiksi tässä viimeaikoina. Onneksi tuollaista asennetta ei läheisillä ystävilläni tai kavereillani ole, joiden kanssa käyn viihteellä!

Bilettäminen on mielestäni vain fiiliksestä kiinni, eikä tanssiminen tanssilattialla vaadi oikeasti alkoholia. Se vaatii vain hyvää ja rentoutunutta fiilistä! 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Oma tila, oma rauha.

"Miten sä jaksat asua porukoillasi?"
Tuota kysymystä kuulen nykyään aika usein. Muutin marraskuun alussa väliaikaisesti takaisin vanhempieni luokse. Ratkaisu oli oikea tähän elämäntilanteeseen, jossa en ole varma, mihin suuntaan jatkan opiskeluiden jälkeen. Ratkaisu oli myös taloudellisesti ja osin myös henkisesti hyvä ratkaisu, sillä nyt kotihommat jakaantuvat neljän hengen kesken. Huonekalut minulta olisi löytynyt vaikka kaksioon, mutta esimerkiksi pyykinpesukonetta en omista ja tiskaamista käsin en voi pahemmin sietää. Ei minulla ole sellaiseen kunnolla edes aikaakaan. Muuttaminen yksiöön, sen ihanan kolmion jälkeen, olisi siis ollut varmasti yhtä suuri shokki kuin tämä nykyinen ratkaisu.

Hyvien asioiden rinnalla tulevat nämä muutamat yhteiselon miinukset.
Vaikka olenkin sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa paremmin kuin yksin, tarvitsen silti välillä aikaa ihan itselleni. Silloin en halua kuulla, kuinka muiden päivät menivät töissä tai koulussa. Silloin minua ei huvita kuulla, mitä mausteita illalla tarjottavaan ruokaan laitetaan, miksi jotain pahvilaatikkoani on siirretty muutama metri, missä verkkokaupassa on parhaimmat alet enkä halua vastata kysymyksiin mitä tein viikonloppuna, mitä teen huomenna tai missä olen ensi viikolla. Välillä tarvitsen ympärilleni kuplan, jonka sisällä olen vain minä.

Oma aika

Kuplassani on ihanan hiljaista.
Raskaan viikon päätteeksi en halua kuulla mitään muuta kuin niitä asioita, joita haluan kuulla. Vietän vapaa-aikaani paljon kavereideni luona leffoja katsellen, sillä silloin minun ei tarvitse olla sosiaalinen enkä loukkaa ketään olemalla hiljaa.
Hiljaisuus ei todellakaan ole yliarvostettua, vaikka joskus harvoin pahimpina Duracellpupupäivinä, se voi tuntua jopa ahdistavalta. Kesällä opin nauttimaan omasta ajastani ja tilastani, mutta nyt etenkin oma tila on menetetty - omasta tahdosta. Onneksi tilanne on kuitenkin väliaikainen, ja pääsen vielä joskus nauttimaan yksinelosta enemmän kuin tarpeeksi ja varmasti kyllästymiseen saakka.

Miten siis jaksan?
Hyvin.
Kommunikointi uusissa tilanteissa on hyvin tärkeää, koska sillä tavoin välttää turhat riidat ja väärinymmärrykset. Kerroin vanhemmilleni jo alussa, että tulen tarvitsemaan omaa tilaa ja välillä en jaksa vaihtaa koulupäivän jälkeen sen enempää kuulumisia. Olen kuitenkin jo tavallaan aikuinen, minulla on oma elämä ja olen tottunut toimimaan näiden parin vuoden aikana omalla tavallani. Kun taloudessa on kolme aikuista ja yksi teini-ikäinen tyttö, on yhden asian tekemiselle ainakin neljä erilaista tapaa. Koska meidänkin perheessä ollaan jo totuttu tekemään jokainen asiat omalla tavallaan, voivat tavat johtaa väistämättä yhteentörmäyksiin. Tähän voi valmistautua vain tiedottamalla omista toimintatavoistaan muille, kuten itsekin tein oman tilan ja ajan tarpeen kohdalla. Vältyimme näin tilanteelta, jossa perhe olisi kokenut minun käytökseni loukkaavana tai töykeänä. Se ei nimittäin ole tarkoitus, tarvitsen vain omaa tilaa ja omaa rauhaa.


Miten te koette oman rauhan merkityksen?
Onko täällä muita, jotka ovat paluumuuttaneet vanhemmilleen hetkeksi?