torstai 23. huhtikuuta 2015

Itsetunnosta

Itsetunto on aika suuri sana. Se kattaa monia osa-alueita ihmisestä ja toinen ihminen ei voi toisen itsetunnosta välttämättä tietää yhtään mitään. Koetaan, että ihminen joka näyttää hyvältä, omistaa myös hyvän itsetunnon. Ihminen, joka on timmissä kunnossa on automaattisesti sinut vartalonsa kanssa. Ihminen jolla on kaikkea materiaalista, on onnellinen. Ihminen jolla on paljon kavereita, ei ole yksinäinen. Ihmisellä, jolla on rikkaat vanhemmat, on kaikki asiat hyvin. Ihminen, joka ei näytä tunteitaan, on kova ja omistaa hyvän itsetunnon.

jouIMG_0539

Vaikka kuinka näyttäisi muiden mielestä hyvältä, voi pään sisällä pieni ääni sanoa, ettet ole riittävä. Tämä ääni on varmasti kaikille tuttu myös muissakin asioissa kuin ulkonäkö asioissa. Toisilla huono itsetunto voi ilmetä koulussa, kun ei uskalla vastata opettajan kysymyksiin, toisilla huono itsetunto voi näkyä salilla, parisuhteessa tai töissä. Riittämättömyyden tunne on musertava ja aiheuttaa stressiä tai pahimmassa tilanteessa jopa masennusta. Ääni voi olla järkeä voimakkaampi ja sen hiljentämiseen vaaditaan paljon työtä.

Itselläni on ystävä, joka on kärsinyt pitkään huonosta itsetunnosta, vaikka hän on aivan upea ja kaunis ihminen! Hän on joutunut kokemaan myös ne aallon pohjat, joissa tuntuu ettei itsestä ole kenellekään mitään annettavaa. Aivan todella kamalaa kuulla, miten huonosti apuakaan on ollut tarjolla. Itsetunto ongelmat tulisi ottaa paljon vakavammin, kuin ne nyt otetaan. Huonon itsetunnon omaavan tulisi saada apua läheisiltä sekä vaikeissa tapauksissa ammattilaiselta. Itse en ymmärrä sitä, että masentuneille pumpataan enemmän lääkkeitä kuin tarjotaan apua keskustelemalla. Puhuminen ja asioiden selvittäminen on pitkäaikaisesti tehokkaampaa hoitoa, kuin suuret määrät masennuslääkkeitä. Tottakai lääkehoidollakin on vaikutusta, mutta huonosti olevat asiat eivät lääkkeillä poistu.

jouIMG_0557 asu220415

Itselläni itsetunto on ihan ookoo. En koe olevani täydellinen, en koe olevani aina kaunis enkä todellakaan ajattele, että riitän tällaisena mitä olen. Ajattelen aina asioita, joissa tulisi parantaa. Kuitenkin olen oppinut pitämään itsestäni ja yritän hyväksyä myös nämä huonot puoleni. Ajoittain se on helpompaa ja ajoittain vaikeampaa.

Huono itsetuntoni näkyy ehkä eniten salilla, treeneissä ja peilin edessä huonoina päivinä. Näinä huonoina päivinä naama näyttää karsealta ja hiukset ovat huonosti, vaikka ne olisi ammattilainen laittanut. Peilistä katsoo pömppämahainen kalpea kaksikymppinen, jonka on vaikea sitoutua ja joka kärsii ahdistuksesta ja kamppailee narkolepsian kanssa. Koulumenestys näyttää huonolta ja nämä tunteet riistävät motivaatiota yrittää opiskella. Laiskan ja hullun leima kutittelee vieläkin takaraivossa, vaikka tiedän, ettei osa siitä ole minun vikaani vaan sairauteni.

Treenatessa vertaan itseäni ja osaamistani paljon muihin ja mietin, miksen voi oppia volttia yhtä helposti kuin muut. Uskallus häviää samalla kuin luottamus itseensä häviää. Sama ongelma minulla on salilla, jossa tarvitsen paljon apua - tsemppausta ja neuvoja. Pelkään tekeväni väärin ja virheitä. Pelkään sitä, että kanssa treenaajat katsovat huvittuneena, kun en osaa jotain laitetta oikein käyttää.

jouIMG_0542
jouIMG_0531

Itsetuntoa voi aina pönkittää hieman omin avuin. Tämä ei ihan joka asiaan päde, mutta uskon että jokainen voi tehdä myös itse huonolle itsetunnolleen jotain. Itselläni on ollut aina kamala asenne peppuani kohtaan. Vihaan sitä, ettei se ole pyöreä ja kiinteä. Päätin sitten hankkia nämä Freddy WR.UP-housut, jotka saavat pyllyn näyttämään pyöreämmältä. Se on jännä, miten yksillä housuilla voi olla itsetuntoon niin suuri vaikutus. Tykkään ihan todella paljon tästä efektistä, jotka housut takapuoleen tuovat. Voin pyllistellä housut jalassa ylpeänä, vaikkei peppu olekaan sen kiinteämpi kuin eilenkään.

Vähän aikaa sitten somemaailmaa kuohutti povipommi Maisa Torpan luoma tissikohu. Kirjoituksen mukaan pienirintaiset naiset ovat miehille kuin pahaa ruokaa ja että kaikkien tulisi korjauttaa asia silikooneilla. Itsekin hieman tuohduin ja samalla huvituin tästä kirjoituksesta. En ole mikään povipommi ja haaveilen suuremmista kaksosista, mutta silti en ajatellut hankkia tissejä miehiä varten. Tällainen kirjoitus luo varmasti paljon paineita etenkin nuorille, jotka vasta etsivät itseään ja ulkonäkö on kovan arvostelun alla muutenkin. Itsensä muuttaminen toisen mieliksi on minusta aivan todella typerää.

En kuitenkaan tuomitse naisia, jotka hankkivat tisseihinsä suurennusta oman itsensä takia. Jos kuppikoon suurentaminen parantaa itsetuntoa, niin mikäs siinä. Sama asiahan se on kuin minulla hankkia uudet pöksyt, hieman erilaisessa mittakaavassa vain. Jos itselläni olisi samanlainen kompleksi rintojeni kanssa kuin peppuni kanssa, saattaisin harkita vakavissani rintojen suurennusta. Tekisin sen kuitenkin vain itseni takia, enkä sen takia että joku nevahöörd povipommi kirjoittaa blogissaan kaikkien pienirintaisten olevan rumia. Kaiken lisäksi, ei millään pahalla, Maisa Torppa olit kauniimpi ennen kuin kirurgin pöydälle menit makaamaan. Jos kuitenkin sinulle tuli parempi olo operaatioista, olen onnellinen puolestasi. Toivottavasti teit ne itsesi, etkä muiden takia.

jouIMG_0570
Jacket - H&M / Top - Gina Tricot / Pants - Freddy Wr. Up / Bracelet - Thailand / Necklaces - Guess & Gift

Itsetunto ongelmiin pitäisi puuttua paljon enemmän. Mielestäni kouluissa tulisi opettaa nuoria hyväksymään itsensä ja kiusaamiseen pitäisi puuttua paljon vakavemmin. Olemme kaikki varmasti viimeaikoina lukeneet riipaisevia tarinoita koulukiusaamisesta ja niiden seurauksista. On ollut itsemurhia ja koulujen vaihtoa ja vaikka mitä. Tämä on sydäntä särkevää, miten julmia nuoret voivat olla. Eikä sillä, kyllä meistä aikuisiän ylittäneistäkin löytyy niin kiusattuja kuin kiusaajiakin.

Itseänikin on kiusattu nuorempana ja otan vieläkin joskus negatiiviset kommentit itseeni. Etenkin käytökseeni ja ulkonäkööni liittyvät asiat satuttavat paljon. Olin itse yläasteella laiska lahna, joka halutaan heittää luokkaretkellä Tukholmaan laidan yli. Minun kanssani ei haluttu olla, koska olin epävakaa ja kärsin masennuksesta. Olin hullu, joka näki iltaisin asioita joita ei ollut ja joka pelkäsi nukkumaanmenoa. Pelkäsin vastata koulussa opettajan kysymyksiin, sillä en halunnut että minulle nauretaan. Nämä jättivät syvät arvet ja huomasin vielä syksylläkin jännittäväni vastata opettajalle englanniksi, vaikka luokkamme on täynnä aikuisia ihmisiä. Aika parantaa haavat, mutta niiden paraneminen ei välttämättä lopu koskaan.

Myös kiusaajien itsetuntoon pitäisi perehtyä. Sanotaan, että kiusaajat pönkittävät huonoa itsetuntoaan painamalla muita alas. Näinhän se voi olla, muiden alas painaminen nostaa kiusaajan asemaa yhteisössä. Ei kaikkien mielestä, mutta kiusaajan mielestä ainakin. Häntä ei uskalleta uhmata, koska kukaan ei halua joutua kiusatun asemaan. Tämä luo kiusaajalle valitettavaa valtaa yhteisössä.

Livillä pyörii silloin tällöin aivan loistava ohjelma Gok Wan: Teinien salatut elämät. Tällainen ohjelma ei olisi huono toteuttaa myös Suomessakin! Osalla aikuisista ei ole enää mitään käsitystä siitä, millaisessa maailmassa nykyajan teini joutuu elämään ja etsimään itsensä. Myös sosiaalinen media on osa syyllinen nuorten itsetunto ongelmiin. Ei nuorilla ole vielä niin kehittynyttä medialukutaitoa, joka aikuisilta löytyy tai ainakin pitäisi löytyä.


Millainen on teidän itsetuntonne? Oletteko joutuneet kamppailemaan sen kanssa?
Millaisia tunteita tämä postaus herätti teissä?


~Taru

32 kommenttia:

  1. Aivan mahtava ja tunteita herättävä postaus, aihekin tärkeä!:) Kaikkien itsetunto kokee taatusti jossain vaiheessa elämää kolauksia, useimmiten juuri nuoruudessa kun oma vartalo ja mieli vasta hakevat suuntaansa, mutta taatusti myös myöhemmin elämässä kun peilistä ei enää katso se simpseä parikymppinen. Oma itsensä tulee vain hyväksyä "epäkohtineen" ja monesti ne itse epäkohtana näkemät asiat ovat täysin huomaamattomia ellei jopa positiivisia asioita muiden silmissä. Itse oon oppinut muutaman viimeisimmän vuoden aikana paljon itsestäni sekä muista ja sen kyllä huomaa selkeästi onnellisuudessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun itsensä hyväksyy, se näkyy hyvin myös onnellisuudessa - totta! Kommenttisi oli ihan täyttä asiaa :) yleensä itse juurikin näkee ne epäkohdat vaikkei muut niitä huomaisikaan, eikä välttämättä muut ymmärräkään sitä epäkohtaa.

      Poista
  2. Vau Taru! ♥ aivan loistava teksti ja kosketti ainakin miuta syvästi. Olen kärsinyt monta vuotta itsetunto-ongelmista, vaikka viime vuosina olenkin päässyt niistä jokseenkin eroon. Kyllä sillä kiusaamisella ja ryhmän ulkopuolelle jättämisellä on ollut paljonkin osuutta asiaan, ja nykyään huomaan heti, jos esimerkiksi jotain toista kiusataan samalla tavalla. Riittämättömyyden tunne on todella inhottava, ja edelleenkin herkkänä ihmisenä saatan ottaa tietyt asiat liikaa itseeni, vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan..:/ mitä nyt olen blogiasi lueskellut, niin vaikutat oikeasti tosi kivalta ja tutustumisen arvoiselta ihmiseltä! :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tuuli ♥ Sinäkin vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, johon haluaisin tutustua paremmin! :) Hyvä että olet päässyt itsetunto-ongelmista osittain eroon, se riittämättömyyden tunne ei ole todellakaan hyväksi! Tsemppiä sullekin, olet huippuihminen♥

      Poista
  3. Aivan loistava postaus ja hyviä pohdintoja! ♥ Sulla on kuvissa myös tosi kiva asu :)

    http://marjukkakatariina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä että pohdinnatkin ovat menneet nappiin :)

      Poista
  4. Tää oli tosi ihana postaus! <3 Kiva lukea välillä tälläisiäkin! Musta tuntuu, että mun itsetunto vaihtelee päivästä toiseen. Suurimman osan ajasta se on hyvä, jopa niin hyvä, että oikeasti vaan naurattaa, jos joku yrittää mua lytätä haukkumalla tai muilla keinoin. Vaikka kuinka mokailisin tai muuta, niin pidän pään pystyssä. Sitten taas välillä tulee sellaisia päiviä milloin itsetunto on alhaalla ja joudun jatkuvasti hävetä sanomisiani ja tekemisiäni, vaikken edes olisi tehnyt mitään kummallista. Tuo kuntosalijuttu on mulla kans sama! Siellä tuntuu, että kaikki fitnessmimmit katsoo kieroon, kun jaksan nostaa vain 1/10 siitä painosta mitä he ja vielä väärällä tekniikalla. Yritän ajoittaa kuntosalilla käynnin siihen aikaan, kun siellä on mahdollisimman vähän porukkaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, miten päivä vaikuttaa itsetuntoon! Mulla on nimittäin tuo sama juttu, joskus ei hetkauta mikään mutta joskus pienikin negatiivinen asia vetää maihin :/ Itsekin tykkään käydä salilla silloin kun siellä ei kauheasti muita ole, olisi melkein pelottavaa mennä siihen aikaan kun kaikki supersalilaiset on bodaamassa :D vaikka tuskin he edes kiinnittäisivät huomiota minuun, mutta tunne on vaan jänskä!

      Poista
  5. Tää on ihan mielettömän tärkee aihe. Rohkea postaus❤ en tiedä mitä sanoa, mutta kyllä herätti tunteita. Itselläni on tosi huono itsetunto kiusaamisen takia. (Kiusattiin siis 3vuotta sitten) Ne ajat on jättänyt jälkensä. Epäilen että mä olin sillon pahasti masentunut, mutta sain peiteltyä sen, ja nyt ne ajat on taas tullut mieleen painajaisten kautta. Mä edelleen pelkään olla paikassa jossa on paljon ihmisiä, pelkään että ne kattoo mua, tai nauraa mulle. Tiedän, että mä pelkään turhaan mutta en voi sille mitään. Tää on tosi arka asia mulle, siks sanon tän anona.

    Mutta vielä kerran, oli tosi hyvä teksti❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että herätti tunteita, siihen pyrinkin :) Kamalaa, että sua on kiusattu! Pistää ihan vihaiseksi että ihmiset voi olla niin julmia, että masentuneen täytyy peitellä masennus (ehkä jopa kiusaamisen lisääntymisen pelossa).
      Ihan kamalasti tsemppiä sulle♥ Se pelko on turhaa, mutta tiedän ettei sille pelolle voi mitään. Se on rankkaa! Toivottavasti pystyt puhumaan jollekin läheiselle tästä pelosta, puhuminen auttaa ainakin jonkinverran :)

      Poista
  6. Huono sali-itsetunto on niiiin tuttua! En osaa, auta, neuvo, miten tehdään, näytänkö typerältä, katsooko nuo että mitä minäkin täällä yritän räpeltää jne. Itselläni on aina ollut pyöreä, kehooni kuulumattoman näköinen peppu. En ikinä voisi pitää moisia freddyjä, ja mieluiten piilotan peppuni. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin edistynyt tämän inhoni kanssa parempaan päin. Jännää nähdä, miten toisen unelma on toiselle kauhistus ja toisinpäin!
    Itsetunto- ja itsensä hyväksymisopetus esimerkiksi osana terveystietoa ei olisi yhtään huono juttu. Gokin ohjelmassahan sitä pidettiin brittinuorille, ja vastaanotto oli hyvin tervetullutta. Toivottavasti Suomeen saataisiin samanlaista toimintaa. Apuna voi olla myös toinen nuori tai nuori aikuinen: näyttää omalla asenteella, että arvaa mitä, minä olen aivan hyvä. Niin olet sinäkin.

    Tulin surulliseksi lukiessani mitä kaikkea sinunkin elämässäsi on ollut. Blogissasi olet niin valovoimainen, vahva ja rohkea. Ei olisi käynyt mielessäkään, että painit ja olet joutunut painimaan moisien kauheuksien kanssa.
    Kuulin tässä postauksessa, mikä tuo sairautesi on. Tsemppiä sen kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh meillähän on päinvastaiset ongelmat takapuolen kanssa :D Tosiaankin tässä näkee taas miten erilaisia me ihmiset olemme. Muista yrittää olla ylpeä pyöreästä pepustasi, se on joillekin lättäperseille, kuten minulle, unelma!
      Terveystietoon voisi tosiaan yhdistää tuon itsensä hyväksymisopetuksen. Gok tekee briteissä ihan todella hyvää työtä juuri sen asian kanssa, jonkun pitäisi alkaa tekemään samanlaista työtä täälläkin!

      Kiitos tsemppauksista♥ Kyllä tämä elämä rullaa nykyään aika hyvin :)

      Poista
  7. todella hyvä, rohkea, ja ajatuksia herättävä teksti! :) moniin kohtiin voin itsekin samastua paljon ja kommenttien perusteella moni muukin; et ole yksin ajatuksiesi kanssa :) ja näytät upealta näissä kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kiva nähdä että postaus on herättänyt jonkinverran keskustelua :)

      Poista
  8. Tosi kiva ja ajatuksia herättävä postaus!
    On tosi tärkeätä muistaa itsetunnon ja itseluottamuksen erot, koska ei todellakaan ole sama asia. Ihminen voi esittää vaikka mitä, ja tuntea ihan toisin. Täytyy tsekkaa toi ohjelma, en ole kuullutkaan! :)

    ❀Cinderella Days❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Ulkoapäin ei voi todellakaan sanoa, miltä toisesta tuntuu. Moni osaa piilottaa tunteensa nykypäivänä hieman liiankin hyvin. Tuntuu, että nykyään pidetään häpeällisenä ilmaista negatiivisia tunteitaan, mikä on kyllä huono juttu! Jokaisen pitäisi saada ilmaista myös negatiiviset tunteet ilman kiusatuksi tulemisen pelkoa.

      Poista
  9. Wau, tärkeä aihe ja postaus! :) Itselläni viimeinen vuosi on ollut todella kovaa painimista näiden aiheiden kanssa. Ois tosi tärkeää että näistä puhuttais!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sulle!♥ Näistä asioista todellakin tulisi puhua enemmän...

      Poista
  10. Tosi hyvä aiheinen postaus ! Vaikeeta uskoa että sinä olet joutunut kokemaan jotain noin kauheaa ja voimia tuon sairauden kanssa ...
    Minullakin on välillä on ajoittain itsetunnossa vähän parantamista : Se näkyy ehkä eniten juurikin peiliin katsoessa, salilla laitan sen sen piikkiin että olen vasta 15 ja olen vasta aloittanut salilla käynnin, joskus koulun musiikintunneilla, vertaan itseäni muihin tosi monessa asiassa ja olen "vähän" perfektionisti joissain asioissa. Mutta ympärilläni on onneksi ihmisiä, jotka tukevat ja välittävät minusta tällaisena kuin olen epäkohtineni :)
    Kun vertaa itseään muihin , saattaa helposti unohtaa ne asiat jotka itsellä on hyvin ..
    Pitäisi vain muistaa myös arvostaa itseään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensä arvostaminen on todella tärkeää! Itsensä vertaamisesta muihin ei ole mitään hyötyä, siitä tulee lähinnä vain paha mieli :/ Onneksi olet löytänyt ympärillesi hienoja ihmisiä, jotkä välittävät sinusta♥ Ihanaa viikonloppua ♥

      Poista
  11. Hyvin kirjoitettu teksti ja aihe on todellakin puhumisen arvoinen.. Pisti miettimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit ja että teksti herätti sinullekin ajatuksia :)

      Poista
  12. Olisitko voinu tehä narkolepsiasta postauksen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin tehdä hieman myöhemmin, sen kirjoittamiseen menee vain aikaa kun pitää päättää mitä kaikkea tännekin jakaa :)

      Poista
  13. ...se saa nyt odottaa...
    Äh, tarkoitin, että jatkan juttua sitten, kunhan olen selvinpäin...oh, crap....

    Ei tää ny onnistu... :( Palaan asiaan joskus puolen vuoden päästä...

    VastaaPoista
  14. Tää oli kyllä niin täyttä asiaa koko postaus! Olin pienestä asti ihan lukion loppuun tosi ujo, en ollut koskaan suosittujen ihmisten joukossa, mun mielipiteillä ei ollut koskaan mitään väliä ja vaikka mitä muuta. Etenkin ala-asteen lopusta yläasteen loppuun mua kiusattiin tosi paljon ja vieläkin niitä muiden sanomisia ja katseita pelkää. Ja joskus vieläkin kuulee itsestään asioita jotka eivät pidä paikkaansa, mutta oon ehkä jotenkin oppinut olemaan huomioimatta kaikkea ilkeää ja perätöntä. Riippuu tietysti päivästä miten asioihin suhtautuu, mutta nykyään mun itsetunto on varmasti ainakin 100 kertaa parempi kuin silloin yläasteella! :)
    Mut tää oli tosi rohkee postaus ja toivottavasti saa ihmiset miettimään omaa itsetuntoa ja toisten kohtelua! :)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu, että vanhetessa myös itsetunto on kasvanut :) Harmi, että sinäkin olet joutunut kokemaan tuon kiusaamisen :( Toivotaan, että ihmiset yrittäisivät jatkossa parantaa tapojaan ja toisten kohtelua :)♥

      Poista
  15. En ole ennen lukenut blogiasi, mutta tämä postaus tarttui silmiini otsikollaan. Postauksesi on sisällöltään ihan hyvä, mutta aloin miettimään tuota itsetunnon kohottamista ulkoisten asioiden muokkaamisella. Eikö hyvä itsetunto tarkoita juurikin sitä, että ihminen on on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on? Voiko itsetunto todella kohota isomilla tisseillä tai peppua pyöristävillä housuilla, vai parantaako tämmöiset hankinnat vain sen hetkistä mielialaa? Itse ainakin kamppailen tiellä itseni hyväksymiseen ja itseni arvostamiseen. Uudet imartelevat vaatteet tai tukka parantaa kyllä fiilistä itsestään, mutta minusta tuntuu että parhaita itsetunnon buustaajia ovat positiiviset kokemukset ja onnistumiset itselleen tärkeissä asioissa ja ihmissuhteissa. :)

    Johtaako esim. isompien tissien ottaminen itsetunnonkohottamismielessä leikkauskierteeseen, koska aina löytyy ulkonäöstä paranneltavaa?

    Juttusi herätti ajatuksia. Se on aina hyvä asia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin olet ihan oikeassa, ja itsekin olen juuri sitä mieltä että itseensä täytyisi olla tyytyväinen sellaisena kuin on. Pointti jäi vähän tekstissä noiden muiden ajatusten taakse :D Tottakai itsetuntoa kohottaa parhaiten ne kokemukset ja onnistumiset, niistä jää pysyvämpää hyvää oloa kuin housuista. Housut antavat itsetunnolle hetkellistä buustia, mutta eihän sekään huono asia ole :)

      Tämä tissijuttu on aika monimutkainen asia, kun omaa kokemusta ei ole. En kuitenkaan usko, että kaikki jäävät leikkauskierteeseen. Kaikkea ei kuitenkaan leikkauksilla voi hoitaa (tai voi, mutta lopputulos esim. naamassa ei ehkä ole sellainen jonka haluaa, kun lopputulosta on vaikeampi etukäteen hahmottaa).

      Kiva että juttu herätti ajatuksia! Sullakin oli tosi hyviä pointteja tähän tekstiin! :)

      Poista