maanantai 24. elokuuta 2015

Suhdekammoisesta avovaimoksi

Kun Juhon kanssa tavattiin, tunsin etten ollut valmis vakavaan seurustelusuhteeseen, mutta pikku hiljaa kuitenkin lämpenin ajatukselle seurustella. Pohdin monesti, onko nyt oikea aika seurustella? Iso osa kavereista oli sinkkuja, ajattelin lähteä vaihtoon vielä opiskelujen aikana, olin stressaantunut ja väsynyt ja kaikin puolin suhdekammoinen. Pelkäsin, että taas tulee sattumaan tai minä satuttaisin toista. Etenkin sitä jälkimmäistä. Meistä tuli kuitenkin hyvin läheisiä suhteen alkuaikoina.

Mulla oli omat ongelmani alkuaikoina, en luottanut, pelkäsin ja pidin tiukasti kiinni sinkkuudestani. Se oli vähän niinkuin kuori, jonka toivoin häätävän kosiskelijan pois ja samalla toivoin, että kuori murtuisi. Olin kyllä samaan aikaan onnellinen, en tarvinnut miestä elämääni. Olen myös tullut siihen tulokseen näin jälkikäteen, että silloin kun miehen tarvitsee elämään ei kannata aloittaa suhdetta vaan vasta sitten kun sitä ei tarvitse. Silloin miehen saa elämään. Ennen suhdetta täytyy osata rakastaa itseään ja elämäänsä, sekä olla yksin.

jouIMG_3129


Kuitenkin Juho roikkui mun mukana ja minä myös hänessä. Tapeltiin pari kertaa siitä, että missä mennään ja mitkä ovat suhteen säännöt. Onko toinen nyt seurustelukumpani vai mikä? Tässä vaiheessa tajusin, ettei ns. fuckbuddy suhde tulisi milläänlailla toimimaan, olimme molemmat jo liian kiintyneitä ja sitä myöten mustasukkaisia. Plus myös vanhemmat tiesivät meidän tapailevan. Tehtiin sopimus, että ollaan vain toistemme kanssa - mutta ei seurustella. Käytiin myös syömässä ja katsottiin leffoja ja Juho käytännössä asui luonani. Siis täh, eikös tuo täytä jo seurustelun tuntomerkit?

Missä siis menee parisuhteen ja sinkkuuden raja? Vaikka "emme seurustelleet" en pitänyt itseäni täydellisesti sinkkuna. Kuitenkin pidimme tätä, me ei olla me juttua yllä, sillä sanat olla yhdessä, seurustella, parisuhde, poikaystävä, tyttöystävä vain ahdistivat minua paljon, vaikka käytännössähän me seurusteltiin jo kauan ennen asian virallistamista (siis Facebookkiin päivitämistä  meidän kohdalla:D) ja siitä tiesivät ystävät ja vanhemmat. Monesti sain kuitenkin kuulla kysymyksen, oletteko jo yhdessä? Vastasin aina, että nooh tavallaan mutta ei kuitenkaan. Eräänä päivänä vain puhuttiin, että eiköhän me olla ihan yhdessä ja että olemme nyt tyttö-/poikaystäviä. Hahah, kuulostaa ihan hölmöltä kirjoittaa tämä näin, mutta niin siinä tapahtui ja tavallaan asian varmistamiseksi pistetiin Facebookkiin parisuhdepäivitys, vähän niin kuin allekirjoitettiin "sopimus". Sana sopimuskin kuulostaa hölmöltä, en löydä sopivaa sanaa.

jouIMG_3182


Kun tämä virallistaminen tapahtui, tuntui kuin olisi paino tipahtanut harteilta. Enää ei tarvinnut miettiä, mitä vastata seurustelukysymykseen ja samalla luottamus toiseen kasvoi vielä enemmän. Eräänä iltana etsittiin Juholle yksiötä Kuopion keskustasta, mutta hupsis päädyttiinkin selailemaan kolmioita. Löysin rakkaustaloni, joka oli rivari Saaristokaupungissa, saunat ja kaikki. Kuitenkin se jäi haaveeksi, koska kummallakaan ei ole autoa ja vuokra oli liian suuri. Voidaanko silti miettiä sitä muuttoa tosissaan? tekstasin Juholle parin päivän päästä ja saatiinkin seuraavalle päivälle kaksi näyttöä, joista toinen miellytti molempia. Vielä samana iltana saatiin kuulla, että kämppä on meidän. JES ja ounou!

Muutto oli kuukauden päästä näytöstä ja siinä välissä ehdin panikoida, edettiinkö liian nopeasti. Entä jos Juho ei kestäkään minua tällaisena kuin olen? Entä kun olen menkkahormonihirviö? Entä kun en yksinkertaisesti välillä pysty väsymyksen takia hoitamaan edes perus kotihommia? Entä jos rakkaus vaan sammuu kesken kaiken?
Eräs kaverini sanoi, että yhteenmuutto näin nopeasti voi olla joko riski tai mahdollisuus. Olin samaa mieltä ja välillä pitääkin ottaa riskejä, jotta jotain ihanaa voisi tapahtua. Vuosi tulee asua vähintään asunnossa, siinä ajassa pitäisi nähdä jos suhde ei toimisikaan. Onneksi meillä näyttää toimivan, enkä usko että kovin suuria ryppyjä tähän meidän rakkauteen tulee - vaikka sama asunto jaetaan. Minusta tuli avovaimo 15.7.2015.


Onko täällä muita avovaimoja? Miltä yhteenmuutto alussa tuntui?
Entä suhdekammoisia?

~Taru

14 kommenttia:

  1. No huh, täähn vois olla suoraan mun vuodentakasesta elämästä. :D mä tosin päädyin avokin luokse baarista ihan vaan "yhdenillanjutulle" ja tässä me ollaan vieläkin. Puoli vuotta mekin oltiin "ei me seurustella" vaiheessa, mut sitten joku sen vaan ratkas että eihän tässä nyt oo mitään tolkkua kun on käytännössä asuttu yhdessä jo monta kuukautta. :D
    Rakkaus on ihana asia, oon onnellinen sun puolesta, ja kaikkee hyvää teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin tosiaan tekstiin täydentää, että mekin taidettiin baarista lähteä ensimmäistä kertaa kun tavattiin niin vaan yhdenyönjutulle *köhköh*... :D Ja tosiaan ihanihan alussa molemmilla oli suhdekammoa (Juholla sitä kesti ehkä 2 viikkoa, mulla puolivuotta :D)
      Ihana että teillekkin rakentui kunnollinen parisuhde ♥ Onnea ja iloa teille♥

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen postaus :) Itsekin muistan silloin alkuaikoina, kun ei vielä poikaystäväni kanssa muka "seurusteltu", vaikka kaikki nuo luettelemasi tuntomerkit täyttyivätkin :D Se oli lähinnä A:n oman pään sisällä, koska onhan meillä ikäeroa 6 vuotta ja silloin olin vielä alaikäinen - hän siis ehkä pelkäsi eniten sitä omille vanhemmilleen kertomista että miten he suhtautuisivat asiaan. Mutta hyvinhän siinä kävi, ja pian sen jälkeen A:kin oli valmis virallistamaan jo lähes puoli vuotta kestäneen epävirallisen seurustelumme :D
    Myös yhteenmuuton kanssa oli hieman vitkuttelemista - asuin melkein vuoden päivät epävirallisesti lähes kokonaan hänen luonaan, silloin tällöin kävin kotikotona. Kuitenkin tämän vuoden alussa päätettiin että eiköhän aika ole jo, ja muutinkin heti seuraavana päivänä osoitteeni tänne poikaystäväni luo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä se seurustelun alku, kun "ei eurustella" :D Sitä stressin määrää koko asiasta, huhhuh! Ihana että tekin saitte asiat menemään hyvin :) Kaikkea ihanaa teille ♥

      Poista
  3. Yhteenmuutto oli yhtä aikaa niin jännää ja kivaa ja sitten puolestaan haikeaa! Ikävä on edelleen kotikotia ❤ Niin ku varmaan kaikilla! Mutta siis ainakin meidän kohalla kaikki on menny hyvin ja tietyt pelisäännöt on ihan paikallaan! :) On niin helppo jättää ne kotityöt toiselle ja antaa kämpän olla rempallaan, mutta sitte kun puolestaan tekee niitä, tuntee tekevänsä sillä samalla hyvän mielen toiselle! Ihanaa arkea teille! :) ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei sinänsä ole ikävä kotikotia, kun se on niin lähellä, mutta taas sitä yksinäisyyttä mitä oli edellisessä sinkkuboksissa niin hieman :D Onneksi on kolmio, niin molemmat saa omaa aikaa aina kun tarvitsee :) Meillä on noi kotityöt menneet, noh, ei ihan tasan. Mun väsymyksen vuoksi Juholla on niissä isompi osa, mutta minä hoidan sitten aina ison siivun kun on energiaa tarpeeksi. Onneksi tuo ukko on ihana ja ymmärtäväinen ♥

      Poista
  4. Yhteenmuutto oli jännää aluksia, varsinkin kun mietti että miten sitä pärjää toisen kanssa mutta hyvinhän tuo on sujunut kun sopii molemmille käyvät pelisäännöt! :) Onnea teille yhteenmuutosta ja kaikkea hyvää sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pelisäännöt kun on kunnossa niin helpottaa arkea huomattavasti ♥ Samoin sinne kaikkea hyvää!

      Poista
  5. Ihana tarina teillä! :) Joskus niistä omista periaatteista ja peloista kannattaa päästää irti, kun monesti siitä voi seurata jotakin todella hyvää! ♡ Uskon että niin käy myös teillekin! :) Tästä postauksesta huokuu onnellisuus!☆☆ :) Onnea yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään!♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)<3 Tarina ei vielä tähän lopu, vaan jatkuu koko ajan ♥ Ihanaa että onnellisuus näkyy sinnekin asti!

      Poista
  6. Tähän käy niin hyvin tää: " Life begins at the end of your comfort zone", eikö? :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin!! Vitsit olis muuten hyvä otsikko postaukselle tuo :D

      Poista
  7. Aivan ihanasti osasit kertoa avoimesti teidän suhteesta, jotenkin tosi hellyyttävää. :´) Hurjasti onnea teidän yhteiselle kodille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että tykkäsit ♥ Haluan muutenkin muuttaa blogiani hieman avoimemmaksi ja päästää lukijoita enemmän pinnan alle, tästä oli hyvä aloittaa :) Kiitos paljon♥

      Poista