tiistai 13. joulukuuta 2016

Yhden shotin sääntö

Tapahtui eräänä kauniina aamuna...
Herään puhelimen hälytykseen, käsi puutuneena kaverini sängystä. Suuni on kuiva ja haistan itsekin, miten hirveältä hengitykseni haisee. En millään jaksaisi nousta ylös, mutta tällä kertaa minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Koko kehoni tärisee ja voin pahoin. Sängyn vieressä on kaksi pizzalaatikkoa, toinen minun ja toinen ystäväni, joka vaikeroi vieressäni valittaen pahaa oloa. Raahaudun suihkuun, jotta en haisisi koulussa aivan liikaa vanhalta viinalta ja tuhkakupilta. Koitan päänsärkyni ylitse muistaa, mitä edellisenä iltana tarkalleen tapahtui. Osa muistikuvista on vain välähdyksiä, mutta erityisen tarkkaan muistan sen ensimmäisen tequilashotin, jonka kumosin kurkkuuni heti ensimmäiseksi baariin päästyäni. Tavoitteena oli rynnäkkökänni ja saavutin tavoitteeni.
Nyt aamulla kärsin valinnastani.
Krapula.

Yksishotti1

Vihaan krapulaa.
Tosin, kukapa siitä olosta muka oikeasti tykkäisi. Aloitustarina ei ole kuvaus miltään yhdeltä ja oikealta aamulta, mutta kokemuksen kera se on valitettavasti kirjoitettu. Olen myös aika varma, että lähes jokainen kokee jossain vaiheessa elämäänsä krapulan ja sen tuoman "en juo enää ikinä"-fiiliksen. Rehellisesti, krapula pilaa päivän. Krapulassa ei voi urheilla, suussa maistuu kakka, väsyttää ja vähintääkin on heikko olo tai päätä särkee. Itselläni kaksi ensimmäistä AMK-vuotta olivat bilettämisen osalta aika rankkoja, sillä tykkäsimme käydä porukalla kaikenmaailman kissanristiäisissä. Tykkääminen ei tähän päivään mennessä ole vähentynyt, mutta ajatusmaailma on hieman niiltä ajoilta muuttunut.

Alkoholi kuuluu vahvasti suomalaisten hauskanpitoon ja juhlintaan.
En ole itse kovin monissa bileissä käynyt, joissa ei olisi ollut mahdollisuutta nauttia alkoholia. THL:n Suomi Juo-julkaisun mukaan suomalaiset juovat eniten viikonloppuiltaisin ja että Juhannuksena ja vappuna Suomen alkoholinmyynti on korkeimmillaan. Julkaisun pohjalla on käytetty THL:n tekemää tutkimusta suomalaisten alkoholinkäytöstä. Julkaisu oli muutenkin mielestäni varsin mielenkiintoinen ja opettavainen, kun olen tässä viimeaikoina pohtinut omaa suhdettani alkoholiin. Jos pienet faktat suomalaisten alkoholinkäytöstä kiinnosaa, niin kannattaa lukaista. Julkaisusta kävi muun muassa ilmi, että Pohjanmaalla alkoholia kulutetaan vähemmän kuin muualla Suomessa, mikä johtuu vähäisestä viinin käytöstä.

Ilman humalaakin voi lähteä tanssimaan.
En pysty juomaan alkoholia lääkitykseni takia paljoa lainkaan, joten olen aikalailla väistämättä jokainen lauantai-ilta ja lähes jokaisissa opiskelijabileissä täysin vesiselvä. Joskus saatan juoda ystävien kanssa siiderin tai lasin viiniä. Baareissa minulla on tapana juoda yksi kossu (koska se on hyvää) tai drinkki. Loppuajan, tanssimisen tai höpöttämisen lomassa, lipitän kahvia, vettä ja limpparia vuorotellen. Eli humalaan asti joka tapauksessa en niillä annosmäärillä pääse, enkä haluakaan. Tuollaisina iltoina en ole autolla liikenteessä, jos olen autolla niin en juo. Auto tai lääkkeeni eivät silti estä minua pitämästä hauskaa tai tanssimasta jalkojani rakkuloille.
Hauskanpitohan on se tärkein asia juhlimisessa, eikä se alkoholi.

Yksishotti2

Kutsun tätä tapaa juoda Yhden shotin säännöksi.
Vaikka en juo paljoa, enkä ole oikeastaan koskaan missään humalassa, olen silti hyvää ja hauskaa seuraa. Koen olevani oikeastaan mukavampaa seuraa selvinpäin kuin humalassa. Minua ei tarvitse vahtia, en puhu humalapäissäni ohi suuni ja tanssilattialla pysyn erittäin hyvin pystyssä omin jaloin. Annan selvinpäin fiksumpia neuvoja ja pystyn tarvittaessa auttamaan kaveria jos on tarvis.
Aamuisin herään mieluummin hyväntuoksuisena ja ilman darraa. On myös paljon mukavampi, kun muisti ei pätki edelliseltä illalta. Hauskoja muistoja on vaikea muistella, jos muisti on mennyt ja tapahtumia ei alkoholin takia muista. Krapulattomuus tekee myös bileiden jälkeisestä päivästä paljon kivemman ja tehokkaamman.

En myöskään pidä itsenäni parempana ihmisenä, vaikka saatan lähteä baarista autolla kotiin.
Jokainen bilettää tyylillään ja suurin osa tuntemistani ihmisistä tietävät kyllä, missä heidän rajansa juodessa menee. Promillet veressä eivät tee ihmisestä rasittavaa, vaan se, että henkilö juo aivan liikaa. Silloin henkilö on jo muidenkin keskikaljaa nauttivien silmissä rasittava ja mahdollisesti jopa hieman nolo. Oikeastaan, juovien ihmisten asenteet limulinjalaisia kohtaan ovat usein voimakkaampia kuin limulinjalaisten asenteet juovia kohtaan. Tuntuu siltä, että välillä selvää henkilöä pidetään automaattisesti tylsänä ja ulkopuolisena muusta, hieman humalaisesta, porukasta. Lauseet "en mä nyt selvinpäin baariin lähtisi", "miten sä kestät humalaisia selvinpäin" ja "ei ole järkeä mennä baariin, jos ei juo" ovat tulleet tutuiksi tässä viimeaikoina. Onneksi tuollaista asennetta ei läheisillä ystävilläni tai kavereillani ole, joiden kanssa käyn viihteellä!

Bilettäminen on mielestäni vain fiiliksestä kiinni, eikä tanssiminen tanssilattialla vaadi oikeasti alkoholia. Se vaatii vain hyvää ja rentoutunutta fiilistä! 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Oma tila, oma rauha.

"Miten sä jaksat asua porukoillasi?"
Tuota kysymystä kuulen nykyään aika usein. Muutin marraskuun alussa väliaikaisesti takaisin vanhempieni luokse. Ratkaisu oli oikea tähän elämäntilanteeseen, jossa en ole varma, mihin suuntaan jatkan opiskeluiden jälkeen. Ratkaisu oli myös taloudellisesti ja osin myös henkisesti hyvä ratkaisu, sillä nyt kotihommat jakaantuvat neljän hengen kesken. Huonekalut minulta olisi löytynyt vaikka kaksioon, mutta esimerkiksi pyykinpesukonetta en omista ja tiskaamista käsin en voi pahemmin sietää. Ei minulla ole sellaiseen kunnolla edes aikaakaan. Muuttaminen yksiöön, sen ihanan kolmion jälkeen, olisi siis ollut varmasti yhtä suuri shokki kuin tämä nykyinen ratkaisu.

Hyvien asioiden rinnalla tulevat nämä muutamat yhteiselon miinukset.
Vaikka olenkin sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa paremmin kuin yksin, tarvitsen silti välillä aikaa ihan itselleni. Silloin en halua kuulla, kuinka muiden päivät menivät töissä tai koulussa. Silloin minua ei huvita kuulla, mitä mausteita illalla tarjottavaan ruokaan laitetaan, miksi jotain pahvilaatikkoani on siirretty muutama metri, missä verkkokaupassa on parhaimmat alet enkä halua vastata kysymyksiin mitä tein viikonloppuna, mitä teen huomenna tai missä olen ensi viikolla. Välillä tarvitsen ympärilleni kuplan, jonka sisällä olen vain minä.

Oma aika

Kuplassani on ihanan hiljaista.
Raskaan viikon päätteeksi en halua kuulla mitään muuta kuin niitä asioita, joita haluan kuulla. Vietän vapaa-aikaani paljon kavereideni luona leffoja katsellen, sillä silloin minun ei tarvitse olla sosiaalinen enkä loukkaa ketään olemalla hiljaa.
Hiljaisuus ei todellakaan ole yliarvostettua, vaikka joskus harvoin pahimpina Duracellpupupäivinä, se voi tuntua jopa ahdistavalta. Kesällä opin nauttimaan omasta ajastani ja tilastani, mutta nyt etenkin oma tila on menetetty - omasta tahdosta. Onneksi tilanne on kuitenkin väliaikainen, ja pääsen vielä joskus nauttimaan yksinelosta enemmän kuin tarpeeksi ja varmasti kyllästymiseen saakka.

Miten siis jaksan?
Hyvin.
Kommunikointi uusissa tilanteissa on hyvin tärkeää, koska sillä tavoin välttää turhat riidat ja väärinymmärrykset. Kerroin vanhemmilleni jo alussa, että tulen tarvitsemaan omaa tilaa ja välillä en jaksa vaihtaa koulupäivän jälkeen sen enempää kuulumisia. Olen kuitenkin jo tavallaan aikuinen, minulla on oma elämä ja olen tottunut toimimaan näiden parin vuoden aikana omalla tavallani. Kun taloudessa on kolme aikuista ja yksi teini-ikäinen tyttö, on yhden asian tekemiselle ainakin neljä erilaista tapaa. Koska meidänkin perheessä ollaan jo totuttu tekemään jokainen asiat omalla tavallaan, voivat tavat johtaa väistämättä yhteentörmäyksiin. Tähän voi valmistautua vain tiedottamalla omista toimintatavoistaan muille, kuten itsekin tein oman tilan ja ajan tarpeen kohdalla. Vältyimme näin tilanteelta, jossa perhe olisi kokenut minun käytökseni loukkaavana tai töykeänä. Se ei nimittäin ole tarkoitus, tarvitsen vain omaa tilaa ja omaa rauhaa.


Miten te koette oman rauhan merkityksen?
Onko täällä muita, jotka ovat paluumuuttaneet vanhemmilleen hetkeksi?

perjantai 18. marraskuuta 2016

Uusi suosikkiyhdistelmä: Neule + kauluspaita

Tämä postaus jäi "vähän" puolitiehen syksyn aikana.
Otsikkoa ei onneksi tarvitse ryhtyä muuttamaan, sillä tämä kyseinen yhdistelmä kuuluu edelleen lempparilistalleni. Taas jälleen kerran tulen jälkijunassa, kun vasta nyt syksyllä havahduin neuleen ja kauluspaidan muodostamaan, ajattoman tyylikkääseen, komboon. Aiemmin ajattelin tämän olevan epämukava yhdistelmä, mutta olin väärässä.

jouDSC_0410
Knit - Lindex / Blouse - H&M / Jeans - Dr. Denim / Heels - DinSko / Handbag - Longchamp / Watch - Leijona
jouDSC_0480 jouDSC_0507

Olen vilukissa ja minulla on aina kylmä.
Silloin kun kavereillani on hiki, minä palelen. Tarvitsen paljon lämmintä, sillä kylmyys alkaa kolottamaan lihaksia todella herkästi. Tämä kombo on tyylikkyydensä lisäksi myös todella lämmin ja itse lisään lämpöä tarvittaessa vielä alustopilla. Neuleen paksuudella pystyy myös helposti säätelemään lämmittävyyttä. Niille, joilla on aina kuuma, löytyy kaupoista myös valmiita "yhdistelmäpaitoja", joissa neuleen alta ja kauluksesta pilkottaa olevinaan kauluspaita.

Tämän asun paras puoli on sen monipuolisuus.
Tällä asulla voin käydä koulussa, kahvilla, treffeillä ja sukuloimassa. Asu sopii myös kauppareissulle ja miksei after workeillekin. Jälleen kerran huomaan pukeutuvani ennen kaikkea mukavasti ja ajattoman tyylikkäästi. Voin allekirjoittaa monipuolisten ja käytännöllisten (ja mukavien) vaatteiden puolesta ihan koko sydämellä.

jouDSC_0513

Nilkkurit kuuluvat myös vaatekaappini kulmakiviin.
R-A-K-A-S-T-A-N noita mustia tolppakorollisia nilkkureita, mutta ihan jokaisena arkipäivänä en noilla juokse. Oikeastaan voisin sanoa noiden olevan minun viikonloppukenkäni ja arkeen minulla on sitten hieman matalammat mokkanahkaiset mustat nilkkurit. Autolla ajaessa korolliset nilkkurit jäävät kyllä takapenkille, käytän ajokenkinä pinkkejä Reinoja. Yhtenä päivänä puoliksi unohdin ne jalkaan yhdeksi tunniksi koulussa ja sain muuten kuulla siitä. Hyvän huumorin siivittämänä, tottakai!

jouDSC_0506
Kuvat: Viivi

Minä ryhdyn nyt nauttimaan ansaitusta viikonlopusta!
Alkuperäisenä tarkoituksena oli suunnata Ouluun, mutta kaverin työkuviot sekoittivat ne suunnitelmat. En tosin valita, nyt saan rentoutua kotona ihan rauhassa. Tällä viikolla on ollut sen verran menoa ja meininkiä, että rentoutuminen tulee enemmän kuin tarpeeseen. Käytännössä olen käynyt kotona vain nukkumassa, porukatkin tapasin äsken ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen. Ja huomio, minä asun porukoilla.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille ♥

maanantai 7. marraskuuta 2016

Lääkerumba vei voimat

Kuten varmaan jo moni tietääkin,
sairastan narkolepsia-katapleksiaa.
En ole asiasta blogissa paljoa puhunut, koska en ole ajatellut sen olevan jakamisen arvoinen asia. Nyt kuitenkin on hetki, jolloin haluan avata teille vähän fiiliksiäni. Vain fiiliksiä, syväanalyysiä itse narkolepsiasta en ryhdy kirjoittelemaan. Oireet voivat kaikki googlata tai voin vastailla kysymyksiin, jos niitä herää, myöhemmin.

Narkolepsia on ollut osa elämääni sikainfluenssa rokotteesta lähtien. Minulla meni viitisen vuotta, ennen kun sain diagnoosin. On aika tavallista, että narkolepsiaa ei olla tajuttu epäillä, vaan oireet on laitettu stressin tai masennuksen piikkiin. Niin kävi minullakin. 

Oli todella helpottavaa saada vuoden 2015 alussa diagnoosi. Silloin ajattelin, että jes kyllähän tämä tästä alkaa vielä kulkemaan paremmin. En silloin vielä tiennyt, millainen rumba oli vasta edessä. Sain kesällä ensimmäiset lääkkeet, joita söin huhtikuuhun saakka. Muistan, kuinka siistiä oli pysyä hereillä tunneilla - ensimmäistä kertaa vuosiin! Pikkuhiljaa annostusta jouduttiin nostamaan, kunnes lääke piti lopettaa kokonaan.


Kaikissa lääkkeissä on mahdollisia sivuvaikutuksia. 
Minun lääkkeissäni ne ovat yleisiä ja enimmäkseen psyykkisiä kuin fyysisiä. 
Ensimmäiset lääkkeet pistivät pääni kokopäiväisesti sekaisin. Narkolepsiaan liittyvät unihalvaukset ja yölliset hallusinaatiot muuttuivat entistä ahdistavammiksi, menetin hermoni alle sekunnissa jos niikseen oli, sain paniikkikohtauksia koulussa, kotona ja julkisilla paikoilla. Pelkäsin kuollakseni, ahdistus puristi kroppaani ja samalla häpesin sitä millainen olin. Vihasin sitä, millaiseksi lääkkeet minut muuttivat pikkuhiljaa. Olisi pitänyt vaihtaa lääkkeet jo aiemmin, mutta onneksi toukokuussa sain itseäni niskasta ja soitin neurologille. 

_A070319800
Kuva: Bella Photo

Lääkkeen vaihduttua jo heti seuraava päivä oli parempi. 
Seuraavaa viikko oli vielä parempi. Sain tehtyä niin paljon päivässä ja mikä parasta: ahdistus oli poissa. Minä oikein yritin menettää hermoni pikkuasioista, joista kilahdin edellisellä lääkkeellä sekunnissa. Hermot kestivät ja olo oli positiivinen. Olin iloinen, hurmaava, huoleton. Tottakai välillä stressasi, mutta sen kesti. Pursusin elämäniloa ja en stressannut enää turhista. 
Kunnes... Huomasin, että hitto tukka, ripset ja kulmakarvat on ohentuneet.

Lääkkeet vaihdettiin taas.
Olin aika optimistinen ennen lääkkeiden vaihtoa, koska kesän lääkkeestä jäi niin positiivinen mielikuva. Ajattelin, että kaikki selviää kun nappulat vaihtaa. Olo ei muuttuisi mihinkään ja tukka alkaisi taas kasvaa. Töissäkin naureskelin, että kun lääkkeet vaihtuu niin muistaavat juottaa minulle kahvia jos väsähdän nopeammin. Helppoahan se olisi niin ollut, mutta jälleen kerran sivuvaikutukset päättivät potkia Matilaista ja muistuttaa, ettei kaikki aina nyt ihan niin helppoa olekaan.

Ensimmäisenä päivänä uuden lääkkeen kanssa olin menossa töihin.
Aamulääkkeen kanssa kaikki oli ihan okei, mutta päivälääke potki niin pahasti, että sain paniikkikohtauksen töissä tiskin takana. Sen jälkeen itkin ja nauroin yhtäaikaa toimistossa. En pystynyt keskittymään mihinkään, en osannut olla ja olo oli tosi outo. Kädet vispasivat ja leposyke oli korkealla. Eihän tuollaisessa tilassa työnteosta tule mitään, joten isin kyydillä lähdin puolessa tunnissa päivystykseen. Eihän ne sielläkään mitään voineet tehdä, sanoivat vaan että totuttele ja juttele neurologin kanssa. Juttelin, mutta koskaan en saanut kunnollista vastausta, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jäin syyskuun lopussa sairaslomalle, jonka jälkeen en ole töihin palannut. Enkä palaa.

Kävin viime maanantaina juttelemassa psykiatrille, 
mikä oli loppujen lopuksi kaikinpuolin hyvä juttu. 
Aluksi olin sitä mieltä, ettei minulle siitä ole mitään muuta hyötyä kuin arvio seuraavien lääkkeiden sopivuudesta, mutta olin väärässä. Juttelu teki todella hyvää, sillä olin henkisesti todella loppu ja väsynyt lääkerumbaan. Kärsin huonojen lääkkeiden sivuvaikutuksista yli kuukauden, joka päivä. Sivuoireet kyllä helpottivat hieman katastrofaalisesta perjantaista, mutta eivät poistuneet kokonaan. Päivän jaksaminen meni vuoristoratana ja illalla olin kuolemanväsynyt. Neljän tunnin asioiden hoito tuntui pitkältä työpäivältä. Ihmissuhteet kärsivät taas, olin itkuinen, ahdisti hirveästi ja muutenkin stressinsietokyky oli alhainen. Ahdistusta inhoan eniten, koska se tekee minusta (nätisti sanottuna) vainoharhaisen hirviön. Vähemmästäkin ihminen masentuu. Onneksi suunta on taas ylöspäin!

Tiistaista lähtien jatkoin syömään samoja lääkkeitä kuin kesälläkin.
Hassua, että psykiatri vaihtoi lääkkeet puolen tunnin juttelun jälkeen kesän lääkkeisiin, mitä neurologi ei tehny lainkaan. Ilmeisesti hän tajusi kerralla, ettei edelliset lääkkeet auttaneet vaan tekivät elämästä vieläkin vaikeampaa. Näillä kesän lääkkeillä olo on taas hyvä, ei liian virkeä eikä pää ole sekaisin. Tältä tuntuu varmaan olla melkein normaali, vaikka päiväunet joudun silti ottamaan. 

Minusta tuntuu taas minulta.
Minua ei ahdista. 
Olen taas hurmaavan huoleton, 
elämäniloinen, 
Kesä-Taru!

Jos hiukseni lähtisivät kokonaan, niin antaa mennä.
Tämä lääkerumba on opettanut paljon ja näen asiat aika erilaisessa perspektiivissä kuin ennen. Hiuksia seurataan nyt, mutta en usko että ne kokonaan irtoavat tai ohenevat olemattomiin. Täytyy vain pitää tukasta erityisen hyvää huolta ja käyttää hiuksia vahvistavia aineita.
Olen mieluummin ohuttukkainen ja jaksan, kuin omistan paksut hiukset ja sekaisin olevan pään. 
Rakastan omaa oikeaa luonnettani enemmän kuin tukkaani.


Palaillaan taas - ikävä on ollut blogihommia!

maanantai 10. lokakuuta 2016

2 inspiraatiokollaasia syksyyn + 1 rakkaustakki

syksy16-01
Gloves - Esprit / Bag - Fjällräven Kånken / Pink Hoodie - Esprit / Grey Hoodie - Esprit / Leggings - Esprit / Shoes - Adidas / Beanie - Esprit / Wool Socks - Esprit / Commuter Mug - Primus / Frisbeegolf Disk Set - Stadium

Syksy on valtavan kaunista aikaa!
Syyskävelyt ja retkeilyt kannattaa ottaa tavaksi, sillä raikas ja viileä ilma tekee hyvää kropalle ja mielelle. Olen aika varma, että jokaisen meidän ystäväpiiristä löytyy joku, joka tykkää frisbeegolfista. Jos yksin ulkona käppäily ei kiinnosta, laita viestiä kaverillesi ja lähde heittämään kiekkoa - se on hauskaa. Itse en ole mikään hurja fani kyseiseen lajiin, enkä osaa heittää läheskään suoraan ja kiroilen enemmän kuin pianoa soittaessa, mutta silti minusta on ihan kivaa käydä viskomassa kiekkoa syyskeleissä. Yksin en menisi, mutta kaksin tai isommalla porukalla se on ihan viihdyttävää puuhaa. Heittelyn jälkeen onkin mukava käpertyä paksuun huppariin ja legginseihin. Ja niin, minun on pakko saada nuo kollaasin legginsit, jotka bongasin Espritin nettikaupasta! Tarvitsen ilma- ja pariakrobatia treeneihin juuri tuollaisia treenilegginsejä, jotka eivät ole liian liukkaat. Pakko saada.

syksy16-02
Body - Esprit / Skirt - Esprit / Overknee Boots - Esprit / Wool Coat - Ted Baker / Watch - Daniel Wellington

Rakastuin mokkahameisiin.
Ja en vieläkään ole löytänyt sopivaa. Mokka materiaalina varasti sydämeni muutenkin ja olen hankkinut jo kahdet mokkanilkkurit, sinisenä ja mustana. Ja kuvitelkaas, kun yhdistettäisiin mokkanahka ja ylipolven saappaat - aijai! Ensi viikolla, kun minulla on syysloma, aion kyllä ehkä ihan pikkaisen tuhlata ihan kaupoissa sekä netissä. Ted Bakerin takkiakin olen kuolannut jo kauan, mutta valitettavasti taitaa kyseisen takin hankkiminen jäädä tuohon kuolaamisasteelle.

syksy16-03
Duffel coat - Esprit

Mutta tämä takki!
Pakko päästä sovittamaan ja lupaan itselleni, että jos se istuu päälleni loistavasti, olen ansainnut tuhlata shoppailurahojani tähän. En ymmärrä miksi tämä kyseinen takki varasti sydämeni, mutta niin se vain teki. Eikö olekin aivan ihana ja söpö! Petyn varmasti karvaasti, jos takki ei mallinsa vuoksi minulle istu.
Parempi olisi istua - sori vaan kukkaro.


Miellyttivätkö nämä kollaasit teidän silmiänne ja mitä mieltä olette tästä takkirakkaudesta?

perjantai 30. syyskuuta 2016

Kehonhuoltoa

Mielen ja kehon on voitava pysyä mukana arjessa.
Siksi stressaavien viikkojen keskellä on hyvä muistaa huoltaa kroppaa sekä mieltä.
Mieli voi tuntua välillä hyvinkin tukkoiselta, eivätkä pelkät yöunet aina poista kaikkia patoutumia, mitä arki aivoihin kerää. Koulussa istun päivät koneella, joten stressin lisäksi hartioitani painaa lihasjumi. Ilma- ja pariakrobatiatreenien alkaminen ei kauheasti auta noihin jumeihin, koska nyt pitkästä aikaa joudun käyttämään lihaksia, joita en edes muistanut olevan olemassa. Uskon, että moni teistä voi samaistua tällaiseen kropan ja mielen syystukkoisuuteen. Liikunta on oiva lääke mielelle, kunhan muistaa samalla pitää huolta kropasta.
Jos kroppa ei jaksa arjessa, ei pääkään pysy mukana - ja päinvastoin.

P6080016800 P6080012800

Olen laiminlyönyt omaa kehonhuoltoani alkusyksystä.
Aika ei ole tuntunut riittävän venyttelylle, rullaukselle ja joogalle, joista olisi täytynyt pitää huolta myös kiireiden keskellä. Ostin kesällä itselleni ihanan pinkin rullan, jonka otan vihdoin taas käyttöön. Kävin salilla yhdellä Blackroll-tunnilla, josta sain mukavasti inspiraatiota ja ohjastusta rullaukseen. Onneksi nettikin on täynnä ohjeita, ettei rullailuinto lopahda heti osaamattomuuteen. Innostuin joogastakin ja harmittaa ihan hirveästi, etten tällä viikolla ehtinyt torstain Yin-joogaan. Vaikka tunti on todella hidastempoinen, nautin siitä todella paljon ja aikakin rientää ihan yllättäen. Minä, joka en kovin usein ryhmäliikunnoissa käy ja pelkään nukahtavani tai pitkästyväni, voin suositella tuntia kaikille. Yin-jooga sopii periaatteessa kenelle tahansa ja jos minä en nukahtanut siellä, en usko että sinäkään. Joogassa on tärkeää päästää irti ajatuksista, muuten ainakin itsellä aika matelee ja rentoutuminen on kaukana. Muista siis sopiva asenne matkaan!

P6080014800
Training top - David / Training pants - Gina Tricot / Shoes - Feelmax / Roller - Blackroll / Fitness tracker - Polar A360
taru7800 taru9800
Kuvat: Bella Photo

Ja sitten se venyttely.
Kuulen niin monesti valitusta, kuinka on jalat jumissa, selkää kolottaa, pohkeisiin sattuu ja hartiat ovat rentoina kun koskettavat korvia. Itse koen venyttelystä olevan paljon hyötyä, mutta sitäkin tärkeämpää on huoltaa kehoa kokonaisuutena ja käyttää sitä monipuolisesti. Googlasin hakusanalla "venyttelyn hyödyt" ja törmäsin artikkeleihin siitä, miten venyttelyllä ei olisi mitään tieteellisesti todistettua hyötyä - aika uusi juttu minulle! Olen aina kokenut venyttelyn hyödyllisenä ja tärkeänä osa-alueena liikunnassa. Helsingin Sanomissa oli aika hyvä artikkeli aiheesta, kannattaa lukaista. Ei se venyttely ole kuitenkaan täysin turhaa. Itse en jättäisi venyttelyä välistä, sillä minusta se on rentouttavaa, tunnen sen kautta kehoni paremmin ja erityisesti harrastuksiini on huomattavasti hyötyä suurista liikeradoista.

Kuunnelkaamme ja huoltakaamme kehojamme sekä päästäkäämme irti turhasta stressistä ♥

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kalenterin orja

Saan ahdistusta, jos minulla ei ole kalenteria mukana laukussa.
Kirjaimellisesti kannan sitä mukanani joka paikkaan ja selaan sen sivuja vähintään kolmesti päivän aikana. Aivan kun odottaisin sinne ilmestyvän raksit tekemättömien hommien kohdalle itsestään. Kalenterini on minulle myös tehtävälista, muistivihko ja suttupaperi. Olen käytännössä naimisissa sen kanssa, ilman sitä en pysty ja uskalla sopia uusia menoja. Niinä päivinä, kun kalenterini on syystä tai toisesta jäänyt kotiin, kuulostan aivan mieheltä, jonka tarvitsee odottaa vaimon mielipide menoihin ennen sopimista. Minulla tuota vaimon virkaa toimittaa vain hopeakantinen kalenterini.

Olen todellinen kontrollifriikki.
Pitäisi opetella syksyisinkin hieman hellittämään tuon minuuttiaikataulun kanssa. Jotenkin vain nämä syksyn velvollisuudet, kuten koulujen ja treenien alkaminen, opiskelijabileet, tuutorointi, työt ja muut, vaativat kalenteria. Minun päähäni ei vaan mahdu jokainen meno tai muistettava asia. Minun on pakko saada tietää ja muistaa omat menoni parisen viikkoa eteenpäin ja rakastan (ja samalla vihaan) suunnittelua. Tämä ei toisaalta ole kovin hyvä asia, sillä välillä minua ahdistaa olla tietoinen omista täysistä aikatauluistani. Vielä kun lisätään yhtälöön tieto muiden menoista ja siitä, kuinka ristiin aikataulut voivat mennä niin stressipommi on valmis. Kabum!

jouP9050018

Kesällä kaikki oli toisin.
En kantanut kalenteria mukanani ja pärjäsin varsin loistavasti. En stressannut enkä pahemmin suunnitellut huomista, saatikka seuraavaa viikkoa. Menojakin oli kyllä puolet vähemmän, enkä haalinut vapaapäiville välttämättä mitään kovin tähdellistä tekemistä. Saatoin päättää samana päivänä lähteväni reissuun ja paalustani en ollut aina edes varma. Ai että kaipaan niitä hetkiä, kesällä olin rentoutuneempi kuin koskaan. Osasin hellittää ja elin hetkessä - olin aivan erilainen Taru kuin nyt. Tykkään kummastakin puolestani, mutta Kesä-Taru oli kyllä sata kertaa rennompi muija kuin tämä syksyisin heräävä Gepardilifestyle/minuuttiaikataulu-Taru.

jouP9050024
Knit - Vero Moda / Jeans - Gina Tricot / Top - Vero Moda / Shoes - So What / Bag - Michael Kors / Necklace & Bracelet - Guess / Fitness Tracker - Polar
jouP9050045 jouP9050048
Kuvat: Kata

Tein tänään ja eilen syksyn ennätyksen: en katsonut kalenteria yli vuorokauteen.
Sunnuntain pyhitin rentoutumiselle, enkä suostunut ajattelemaan kiirettä, stressiä ja tekemättömiä asioita. Yhtä koulutehtävää tein eteenpäin, mutta vain siksi koska huvitti. Sillä tehtävällä ei ole mikään kiire, mutta oli kiva saada sitä eteenpäin. Eipähän tule myöhemmin sen kanssa stressiä!
Minun pitäisi pyrkiä pitämään kerran viikossa tuollainen rentoutumispäivä, jolloin jätän kalenterin piiloon koko päiväksi. Vosin kerran viikossa koittaa elää hetkessä ja ilman tarkkoja suunnitelmia sekä koittaa olla murehtimasta ja stressaamasta tulevaisuudesta. Ehkäpä saisin osan Kesä-Tarun stressittömyydestä ja rentoutuneesta fiiliksestä takaisin.

Stressitöntä viikkoa kaikille ♥

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tampere, Valkeakoski - 12 Kaupunkia

On taas aika palata kesän kaupunkikierrokseen!
Kertauksen vuoksi: kiersin 12 kaupunkia kahdentoista kesälomaviikon aikana Suomesta, ihan omakustanteisesti ja huvin vuoksi. Joissakin kaupungeissa kävin useampaankin otteeseen ja joissakin pyörähdin ihan päiväseltään kaveria moikkaamassa. Joku ehtikin jo edellisen postauksen jälkeen hätäillä, etten avaisi kesän reissuja teille sen enempää - nou hätä! Tottakai pureudumme täällä blogin puolella enemmän tai vähemmän syvällisesti reissuihini ja kokemuksiini kaupungeista.

jouP6070142

Tampere ei ollut minulle uusi tuttavuus.
Tai tavallaan oli, koska vasta keväällä kävin ensimmäistä kertaa muuallakin kuin Särkänniemessä. Tänä kesänä kävin Tampereella useampaankin otteeseen, kolmisen kertaa kesäkuun alusta laskien - jos en nyt kovin pahasti valehtele. Ostin nyt syksylle ja talvelle VR:n kymmenen kerran sarjaliput Kuopio-Tampere välille, eli mitä ilmeisimmin tätä blondia savolaistyttöä tulee näkemään vielä ennen jouluakin Tampereen kaduilla.

Tampereen ensimmäinen reissu vei minut Särkänniemeen.
Meinasin jo kirjoittaa viime kerrasta olleen monta vuotta, mutta kävinhän minä Särkänniemessä keväällä SärkänMärkä-opiskelijabailuissa. Tällä kertaa en viilettänyt pinkit haalarit jalassa Särkänniemessä ja kävin useammassakin kuin kahdessa laitteessa. Matkaseurana minulla oli tuolla reissulla Kata, jonka kanssa yövyimme Sokos Hotel Torni Tampereessa. Olimme reissussa yhden yön ja eksyttiin hieman juhlimaankin. Särkänniemestä jäi osittain sen takia hurjimmat laitteet välistä, tosin nyt kun ajattelenkin pyöriviä laitteita niin meinaa tulla paha olo ihan ilman juhlintaakin. Reissuumme sisältyi pienen juhlimisen ja Särkänniemen lisäksi myös shoppailua sekä herkuttelua.

jouP6070114

Toisella reissulla yövyin samaisessa hotellissa.
Tuo Torni on kyllä ehdottomasti parhain hotelli, missä tänä kesänä olen yöpynyt. Näköalat huoneista olivat aivan täydelliset, aamiainen oli runsas ja palvelu muutenkin loistavaa. Alakerran ravintolasta sai oikein hyvää ruokaa ja yläkerran baarissa kahvikin maistui paremmalta kuin normaalisti. Maisemalla saattoi olla vaikutusta asiaan aika paljonkin. Jos siis haluat yöpyä tyylillä, suosittelisin Tornia. Itse ainakin rakastuin, sängyssäkin oli kolme tyynyä vain minulle ♥

tre1

Kolmas reissu piti Tampereen lisäksi sisällään myös käynnin Valkeakoskella.
Olin auttamassa ystävääni muutossa loman lopussa ja sunnuntaina ennen junaan lähtöä päätettiin käydä katsomassa, mitä Valkeakoskelta löytyy. Noh, eihän sieltä nyt ihan hirveästi mitään löytynyt, mutta nätiltä paikalta sekin vaikutti. Tosin, ei mikään pieni kaupunki ole sunnuntaisin kovinkaan vilkas. Löydettiin kuintenkin yksi kivalta vaikuttava ravintola, Sauna, jossa juotiin iltapäivälimpparit ennen paluumatkaa. Paluumatkalla käytiin pyörähtämässä Ideaparkissa, jossa sitten syötiin ja testailtiin huvinvuoksi sohvia yläkerran huonekalutaivaassa. Tiedättekö, kuinka kamalaa on mennä huonekaluliikkeeseen tietäen, ettei tarvitse mitään ja jokaisen sohvan voisi kuvitella omaan kuvitteelliseen ja jättimäiseen olohuoneeseen? So unfair.

IMG_20160821_192513 tre2

Missä suosittelisin käymään ja missä suosittelisin syömään?
Ryhdyin jo kokoamaan tähän listaa omista suosikkipaikoistani, mutta tästä postauksesta olisi tullut aivan liian pitkä. Täytyy toteuttaa ainakin Tampereen osalta erillinen postaus sekä ravintoloista että käymisen arvoisista paikoista. Eipähän ainakaan tule tylsää ja tekemisen puutetta, kun niitä kirjoittelen! Vaikka nämä kaupunkipostaukset sisältävät linkkejä, ne eivät ole mainoksia vaan ihan vinkkejä teille minulta. Itse ainakin tykkään siitä, että pääsen yhdellä klikkauksella tutustumaan toisen suosittelemaan paikkaan.


Reissasitteko te kesällä Tampereen suunnilla? :)

keskiviikko 31. elokuuta 2016

12 kaupunkia - kuinka kävi?

12 lomaviikkoa koulusta hurahtivat törkeän nopeasti.
Muistatte varmaan, kun kesän alussa uhkasin kiertäväni kaksitoista kaupunkia Suomesta näiden lomaviikkojen aikana? Yllätin hieman itsenikin, lopputulokseksi en tätä meinannut puolessa välissä kesää uskoa. Minä tein sen.

IMG_20160705_231451

Blogille ei pahemmin aikaa jäänyt, kuten ei paljolle muullekaan.
Joissain kaupungeissa kävin useampaankin otteeseen, joten voisin melkein sanoa olleeni melkein koko kesän reissuissa. Ystävänikin olettivat minun olevan aina reissussa, vaikka olinhan minä Kuopiossakin kesää viettämässä sekä töissä. "Olitkos sinä taas missä reissussa?"-lausetta tuli kuultua tänä kesänä paljon. Opin nauttimaan siitä, ettei huomiselle tarvitsisi olla minuutintarkkaa aikataulua. Samoin VR:n aikataulut, VR-mobiili, meikkipussin pikapakkaus, hotellit ja Google Maps tulivat tutuiksi.

Oliko tämä rahanarvoinen tavoite? 
Reissaamiseen kyllä kuluu rahaa aivan hirveästi ja junalippuihin olen käyttänyt luvattoman paljon rahaa tänä kesänä. Tiettyä budjettia minulla ei reissuille ollut, menin kun teki mieli. En myöskään tykkää matkustaa pitkiä matkoja bussilla, joten päätin satsata muutaman euron enemmän mukavuuteen ja liikuin lähinnä junalla. Yksikään euro, jonka reissaamiseen tänä kesänä tuhlasin, ei mennyt hukkaan. Parhaimmat kesämuistot minulla on reissuista reissukavereiden kanssa. Tai reissuissa tavattujen uusíen ihmisten kanssa. Muistoja ei voi edes mitata rahassa, ne ovat arvokkaampia kuin miljoona junalippua! Vietin käytännössä reissaten parhaimman kesän ikinä.

IMG_20160718_092701

Kävin juhannusfestareilla Himoksella, sain upeita uusia ystäviä, lähennyin vanhoihin ystäviin, polskin kylpylässä, nukuin hotellien pehmeissä lakanoissa, söin hyvin, mökkeilin, keräsin Pokémoneja, nauroin, yövyin syntymäkaupungissani ensimmäistä kertaa 21:een vuoteen ja kävelin useita kymmeniä kilometrejä viikossa. Kävin Särkänniemessä, tapasin sukulaisia, kävin Roxyn kanssa kahvilla, autoin ystävää muutossa, söin Fazerin herkullisen brunssin ja kaikkien Suomen kaupunkien lisäksi kävin Ruotsissakin.

Voin nyt haistattaa pitkät kevään masentuneisuudelle. 
Tämä kesä on taas kasvattanut minua ja olen entistä ehjempi ja vahvempi. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, eikä koskaan voi ennustaa tulevaa. Se on kuitenkin varmaa, että omalla asenteella on vaikutusta kaikkeen. Et voi koskaan päästä eteenpäin elämässäsi tai saavuttaa mitään tavoitteitasi, jos jäät märehtimään vanhaan. Jos et itse usko itseesi, niin kuka sitten? 

Minä päätin, että tästä kesästä tulee huippu ja että kierrän nuo kaupungit vaikka yksin. 
Niin tästä kesästä tuli huippu ja kiersin nuo kaupungit - enkä kertaakaan joutunut olemaan yksin.

tiistai 30. elokuuta 2016

Koukussa sokerointiin

Sain synttärilahjaksi lahjakortin bikinirajan sokerointiin. Olin kuullut sokeroinnista paljon hyviä kokemuksia ja vastapainona liudan kauhutarinoita siitä, kuinka sokerointi on tuskaa ja toiste siihen ei kertoja menisi. Minulla meni melkein puoli vuotta ennen kun uskaltauduin varaamaan ajan. Ensimmäisestä sokeroinnista meni noin kuukausi, kun varasin jo innolla uuden ajan ja siitä taas noin kuukauden päästä uuden. Nytkin selaan kalenteristani sokeroinnille uutta aikaa - Olen koukussa.

IMG_20160714_142633

Ensimmäinen kerta ei pelottanut ihan kauheasti. Toinen kerta jännitti enemmän. En tiennyt ensimmäisellä kerralla mitä odottaa, joten siksi jännityskään ei ollut ihan hirveä. Otin henkiseksi tueksi ystäväni lukemaan minulle viihdeuutisia, mikä vei ajatuksia aina tarpeen tullen muualle. Kyllähän se sattui, en voi valehdella, mutta ei niin paljoa mitä kuvittelin. En itkenyt ja lähdin todella hyvillä mielin ensimmäisestä bikinirajan sokeroinnistani pois. Toisella kerralla varasin ajan myös jalkojen sokerointiin, mikä tuntui muuten aivan hieronnalta bikinirajan sokeroinnin jälkeen! Kerta kerralta sokerointi on minulla sattunut vähemmän ja pelko kivusta on haihtunut jo pois. Välillä pääsee kyllä kirosanoja, mutta niitäkin paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Kiroilen muutenkin luvattoman paljon, pitäisi hommata suodatin äänihuuliin.

Etenkin kesällä sokerointi oli kyllä rahan ja tuskan arvoista. Jos epäilyttää tai jännittää, kannattaa ottaa kaveri mukaan. Kannattaa myös kysellä, tietääkö joku tuttusi hyvän sokeroijan. Itse voin Kuopiosta suositella Hyvänolonkeskus Relaxia, jossa olen itse käynyt kahdella eri kosmetologilla. Koska nimimuistini on huonompi kuin kanalla, niin tyydyn suosittelemaan pelkästään kyseistä paikkaa kokonaisuudessaan. Tämän paikan ansioista en pelkää enää mennä sokerointiin ja olen varmaankin ikuisesti koukussa.

Miksi sokerointi? Ensinnäkin, ei tarvitse huolehtia sheivaamisesta noin kuukauteen. Tämä jos mikä on loistavaa, koska itse vihaan etenkin jalkojen sheivausta. Siihen menee aivan liian paljon aikaa! Aina kun pitäisi olla siloiset sääret, niin muistan liian myöhään että "ainiin, piti sheivata". Ja tosiaan, silloin on jo liian myöhäistä. Toiseksi, sokerointi vähentää sisäänpäin kasvaneita karvoja ja sopii myös kuivalle iholle. Tiedättehän ne ihanat punaiset näppylät, joita sheivaamisesta helposti jää? Sokeroinnista minulle ei niitä tullut yhtään. Huippua.

Jos jotakin jännittää se, mitä kosmetologi näkee sokeroidessaan bikinirajaa, niin voin luvata yhden asian: Et ehdi ajatella asiaa sokeroinnin aikana. Keskittyminen menee ainakin ensimmäisellä kerralla lähinnä kivun kestämiseen ja toisella kerralla et enää edes muista koko asiaa. Turha siis ujostella!


Millaisia kokemuksia teillä on sokeroinnista?

torstai 11. elokuuta 2016

Tavoitteita elokuulle

Rakastan listoja. Kauppalistoja, to do-listoja, vieraslistoja ja tavoitelistoja. Minusta on todella ihanaa saada to do-listoissa rasti ruutuun! Siinä näkee jotenkin konkreettisemmin, että on saanut jotain oikeasti aikaiseksi. Tälläkin hetkellä jääkaappiamme koristaa minun kaksi A4-paperia, joista toiseen on listattu kesän käydyt kaupungit ja toiseen viisi omaa tavoitettani elokuulle. Elokuun lopussa katson sitten miten meni, mutta turhaa stressiä en aio tavoitteista ottaa. Ne ovat vain vähän niinkuin potkimassa minua takalistolle päivinä, jolloin kaipaan "kesäarkeen" tekemistä. Niinä päivinä helposti jumittuu katsomaan True Bloodia sohvalle moneksi tunniksi. Kyllä, olen koukussa ja aloitin sarjan taas alusta. Hups.

P6300052800

Treenaus
Koska syyskuu tulee olemaan taas aika bailauspainoitteinen ja koulustressin alkaessa tarvitsee välillä useampiakin vapaita iltoja, pyrin treenaamaan nyt elokuussa enemmän salilla. Syyskuussa minulla jatkuu taas sirkuksella treenit, joten nekin rajoittavat osaltaan salilla juoksemista. Syyskuussa voin sitten keskittyä kunnolla kehonhuoltoon ja vaikka meditointiin. Tuntuu typerältä maksaa salista, jos siellä ei käy. Treenitavoitteeksi asetetaan elokuulle siis treenirytmi. 4 kertaa viikossa salilla ja kolmesti viikossa lenkki. Ei pitäisi olla vaikea homma.

Ruokarytmi
Tämä on tärkeä, monellakin tapaa. Nyt kesällä sain rytmin oikein loistavaksi: syön aamupalan, lounaan, kevyen välipalan, päivällisen ja kevyen iltapalan. Lounaalla en pahemmin syö pastaa/perunaa, koska raskas ruoka lisää väsymystä ihan hirveästi. Löysin itselleni sopivan ruokarytmin ja ruokatavat, joiden kanssa minulla on paljon energisempi olo kuin ennen. Ruuan osalta tavoitteena on siis säilyttää nykyinen rytmi ja terveellisyys.

Blogi
Ihana blogini, olen ollut hiljainen sinulle tämän kesän. Minulla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kirjoittaminen tökkii välillä todella kovasti. Silmäni väsyvät, kun avaan tietokoneeni tai tablettini. Aina kun yritän kirjoittaa, meinaan nukahtaa näppikselle. Pitäisi varmaan lukulaseja käyttää enemmän, juoda enemmän kahvia ja kirjoittaa pienemmissä pätkissä. Eipä tosin ole mulle uutta tämä nukahtelu, ärsyttää vaan. Blogin osalta tavoitteena olisi siis kirjoittaa useammin.

Harjoittelupaikkojen hakeminen
Tämä tavoite on mulle todella tärkeä ja kaikista stressaavin. Pitäisi päivittää CV ja ryhtyä hakemaan niitä harkkapaikkoja ensi keväälle ja kesälle. Harkkapaikan perusteella kuitenkin määräytyy, minne päin maailmaa hetkeksi ajaudun. Pelkkä ajatteleminenkin jännittää. Tahdon pois Kuopiosta ja harjoittelu olisi mulle mahdollisuus siihen, joten nyt pitäisi vain ottaa itseä niskasta ja hoitaa homma pois alta.

Ei stressiä
Mitä lähemmäksi syyskuu tulee, sitä stressaantuneemmaksi muutun. Yritän ottaa rennosti ja en aio ottaa liikaa stressiä näistä tavoitteita (lukuunottamatta harkkapaikan hakemista). Tämä kuukausi saa ennemminkin olla testi, kuinka lähelle pääsen tavoitteita minimaalisimmalla stressillä. Ehtiihän sitä stressata joskus myöhemminkin, turha kuluttaa jaksamista nyt viimeisten lomien aikana!


Onko teillä tavoitteita elokuulle ja jos on, niin kuinka lujasti yritätte saavuttaa niitä?

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Vielä on kesää jäljellä

Elokuu alkoi taas yhtä yllättäen kuin jokaisena aiempanakin vuonna. Nuorempana elokuun alkaminen tarkoitti uhkaavasti kesäloman loppua ja paluuta kouluun sekä arkeen. Tavallaan sitä koulun alkamista odotti innolla, vaikka lomailu oli aivan mahtavaa. Se, että pääsi näkemään kavereita pitkästä aikaa, oli parhainta koulujen alussa. Eikä se jälleennäkemisen riemu ole poistut näin AMK-tasollakaan.

Vaikka tiedän, että syksystä tulee rankka, odotan koulun jatkumista kovasti. En ehkä niin innolla kuin lukio- tai yläkouluikäisenä, mutta odotan kuitenkin. Tämän ikäisenä tietää jo sen, ettei ilman kovaa työtä pärjää ja ahkeruus palkitaan kyllä oikeasti. Minullakin tämä taival tradenomiopiskelijana alkaa uhkaavasti lähestyä sitä pistettä, että pitäisi ryhtyä opparia kirjoittamaan ja ensi kesään mennessä ei pitäisi enää jäädä kursseja suorittamatta. Eli käytännössä tänä syksynä minulla pyörähtää viimeinen vuosi koulussa käyntiin, lähiopetusta ei sitten enää olekaan vuoden päästä. Hurjaa!

P6300064800
Hat - BikBok / Playsuit - Gina Tricot

Onneksi meillä alkaa koulu vasta syyskuussa. Tämän elokuun aion todellakin viettää kesästä nauttien, eihän se kesä heinäkuuhun nimittäin lopu! Reissuun lähden taas tänään, kohteena tälläkertaa Jyväskylä, Äänekoski ja torstaina myös Viitasaari. Eilen piti pestä hurjalla tahdilla pyykkiä, kun tuli tuossa pari päivää lekoteltua mökillä Pieksämäellä. Kahdentoista kaupungin tavoite näyttää ihan mahdolliselta vielä, perjantaihin mennessä noita kaupunkeja on kertynyt jo kahdeksan. Onneksi on vielä kesää jäljellä

P6300066800
Kuvat: Bella Photo

Ihanaa elokuuta kaikille <3

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kuka elämääsi muuttaisi?

Tähän kysymykseen ei ole kuin yksi oikea vastaus. En itsekään aiemmin uskonut sataprosenttisesti tuohon oikeaan vastaukseen. Kuvittelin että se olisi joku muu, joka tavalla tai toisella antaisi elämälleni uuden suunnan. Muuttaisi elämääni, käskisi minun muuttua tai pakottaisi minut muuttamaan elämääni. Potkisi perseelle niinä hetkinä kun ei vaan jaksa, nostaisi sängystä ja pakottaisi eteenpäin. Pakottaisi syömään, soittamaan lääkäriin, lähtemään liikkumaan. Katkaisisi röökit, poistaisi väärien ihmisten numerot ja auttaisi pääsemään yli menneisyyden haamuista.
Olin niin väärässä, että ihan naurattaa.

Se olet sinä. Sinä itse. Yllätyitkö?
Tässä kevään ja kesän aikana olen muuttanut paljonkin elämääni ja asennettani itseäni kohtaan. Yllätyin itse, kun tajusin että muutoksen omaan elämääni ei tehnytkään kukaan muu kuin minä! Tottakai joidenkin muiden sanat ja teot olivat hieman laukaisevina tekijöinä, voisiko sanoa että alkumotivaatioina? Kuitenkin itse muutoksen laitoin minä alkuun ja ruokin tätä uutta Tarua ja ajattelutapaa aivan itse.
Eikä ole kyse siitä, että haluaisin näyttää muille kuinka pystyn, vaikka alkuun motivaationa oli näyttämisen halu. Mutta enhän minä kenellekään muulle kuin itselleni todista sitä, että pystyn muuttamaan elämääni. Eihän se ketään muuta niin paljoa kiinnostakaan kuin minua itseäni, itseäni varten minä täällä maailmassa hengitän. Kukaan muu ei ole minulle huutamassa että treenaa, älä polta tai että tavoittele unelmiasi. Ystävät tukevat kyllä, mutta he eivät minua pakota muuttumaan.
Minä itse pakotan, koska haluan itse niin.

_7110304800
Dress - H&M / Sneakers - Converse / Hat - BikBok / Sunnies - H&M
Kuva: Bella Photo

Älä muutu kenenkään muun kuin itsesi takia. Tämän parempaa elämänohjetta en osaa, enkä halua antaa. Ole siis oma itsesi ja kehitä itseäsi oman itsesi takia. Älä välitä, mitä mieltä muut ovat sinusta - välitä siitä mikä on hyväksi sinulle. Kuuntele itseäsi ja tee niitä asioita, jotka tekevät olosi iloiseksi ja kroppasi tuntumaan hyvältä. Älä pakota itseäsi sellaiseen, josta tiedät olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Onnellisuus on saavuttamisen arvoinen asia, mutta ei sitäkään liikaa kannata tavoitella. Hyvä olo riittää, sillä silloin huomaamatta onkin onnellinen. Ei sitä välttämättä tajua, ellei erikseen ajattele. Ei toisen tyytyväiseksi tekeminen tuo sinulle onnellisuutta, itsesi hyväksyminen ja omat onnistumisen ilosi sen tuovat.
Jos olosi on hyvä ja olet tyytyväinen elämääsi, etkä kaipaa muutosta - miksi silloin muuttua vaikka joku toinen käskisi?

Ole rehellinen itsellesi. Tiedät kyllä mikä on tervettä ja mikä ei. Tämä pätee niin ihmissuhteisiin kuin myös elämäntapoihin ja asuinpaikkaan. Se, että on hyvä olla ei ole vain parin asian summa ja hyvää oloa miinustavat aina ne hiertävät seikat. Miksi siis pitää jostain myrkyllisestä kiinni, joka vain satuttaa fyysisesti tai henkisesti? Miksi jäädä vanhaan, tuttuun ja turvalliseen kaupunkiin jossa ei viihdy, kun maailmasta löytyy tuhansia muita kaupunkeja?

Jos kenkä puristaa, löysennä nauhoja, ota pohjallinen pois tai hanki uudet kengät.


Oletteko samaa mieltä?

torstai 21. heinäkuuta 2016

10 syytä, miksi on huippua olla minä

Kymmenen syytä on vain pintaraapaisu siitä, miksi on huippua olla juuri minä. 
Tätä alunperin kirjoittaessa olin taas matkalla Tampereelle ja ulkona oli aivan ihana sää. Kirjoitusfiilis pomppasi junavaunun kattoon ja nyt haluankin jakaa teille hieman näitä positiivisia viboja, joita pienet aivoni ovat täynnä. Tämän julkaisu tosiaan "hieman" venyi, mutta jospa tämä piristäisi tätä sateita torstaita. Ainakin täällä Kuopiossa tämä sää kaipaa pikkaisen piristystä, tosi ankea ilma! 
Jos olette tehneet samanlaisia postauksia, joissa käytte läpi teidän hyviä piirteitä/asioista joista pidätte itsessänne, niin linkatkaahan tuohon alas :)

P6210070800

1. Osaan kuunnella ja keskustella
Pidän tätä positiivisena piirteenä itsessäni ja olen saanut joskus jopa kiitosta tästä. Tykkään kuunnella ystävieni pulmia ja pyrin auttamaan niissä parhaani mukaan. Tottakai joskus liika on liikaa, mutta silloinkin omaan mielestäni ihan hyvän pelisilmän. Osaan ajatella myös monelta kantilta asioita ja vaikka olisin erimieltä, pystyn kyllä ymmärtämään myös toisen kannan. Minulla on myös pitkä pinna, joten saa aika paljon tehdä, että menetän malttini täysin. Riidelleessä en kilju tai pahemmin huuda, ellei siihen olisi ihan tosi hyvää syytä (tai aivot ole muuten vain sekaisin). Juuri nyt en edes keksi mitään syytä käyttäytyä niin.

2. Olen luonnostaan blondi ja hoikka
Tykkään ulkonäöstäni. Minun ei tarvitsisi värjätä hiuksia, mutta välillä on kiva olla vielä vähän blondimpi. On ihan kiva olla myös hoikka ja pitkähkö - en valita. 

3. Osaan laittaa ruokaa
Ja vieläpä hyvää sellaista! Tämä on ehkä yksi niistä ainoista #vaimomateriaalia-kategoriaan kuuluvista asioista, joita minusta löytyy. Tykkään laittaa ruokaa usein muillekin kuin itselleni, sillä silloin siihen ruuan tekoon on vieläpä jokin motivaattori. Parasta on nähdä, kun ruoka maistuu syöjille ♥

4. En ole tyhmä, vaikka olenkin blondi
Hiustenvärihän ei oikeasti kerro mitään siitä, liikkuuko korvien välissä ajatuksia vai ei, mutta kovin usein ihmiset tuntuvat pitävän nättiä blondia hitusen typeränä. Olen kuullut siitä, kuinka jotkut ihmiset ovat yllättyneitä siitä kuinka fiksu voin olla. Kuulemma ei "näin nätit" yleensä ole kovin paljoa järjellä siunattuja. Veikkaan kuitenkin, että näissä kommenteissa on enemmän pohjalla ennakkoluuloja kuin faktoja.

5. Tulen toimeen koirien kanssa hyvin
Meillä on koirien kanssa jokin yhteys. Ehkä ne tajuaa, että minun kiinalainen horoskooppini on koira? Koirat ovat myös ehdottomasti minun lempielukoitani - voittaavat kissat kyllä 6-1. Hirveä koirakuume muutenkin menossa! Harmi, ettei nykyinen elämäntilanne anna aikaa nelijalkaiselle ystävälle.

P6210025 (1)800

6. Olen sosiaalinen
Tai räpätäti, ihan miten vaan. Pidän ihmisten kanssa juttelusta ja moikkaan aina kassaneitiä ja kiitän bussikuskia. Sain kuukausi sitten hyvät jutut junassa istuneen naisen ja hänen muksunsa kanssa, meni junamatkakin Pieksämäeltä Kuopioon paljon joutuisammin. Löydän helposti uusia kavereita, jokseenkin kyllä usein miespuolisia. Ei pahalla naiset, mutta miesten kanssa on helpompi tutustua ja porukkaan pääsee usein helpommin mukaan. Tottakai sitten joskus löytyy muitakin saman henkisiä muijia, mutta usein hekin liikkuvat silloin yksin uutena henkilönä samassa porukassa.

7. Osaan pyytää anteeksi ja tunnistan virheeni
Tämä on tosi tärkeä taito. Pyydän anteeksi usein ensimmäisenä, enkä osaa olla pitkävihainen kovinkaan kauaa. Vaikka pyytäisinkin anteeksi ensin, en silti tarkoita sillä sitä että hyväksyisin toisen sanomat asiat. Kun pyydän anteeksi, pyydän anteeksi omia sanojani tai käytöstäni ja ojennan sovinnon valkoista lippua. Yleensä kunnioitan riitojen vastapuolta sen verran, että tahdon osoittaa sen jollain tavalla, kuten juurikin tarjoamalla sovintoa osaltani.

8. Osaan pitää hauskaa myös ilman hirveää humalaa
Tottakai joskus saattaa meno olla hieman kovempi, mutta pystyn lähtemään baariin myös selvinpäin. Osaan myös lopettaa ajoissa, pääsisin aina yksin kotiin saakka. On kuitenkin tosi hyvä, että kovemmassa menossa pidetään kaverista huolta ihan varmuuden vuoksi. Itsellä noita rajumpia kertoja ei ihan kovin montaa ole, onneksi!

9. Jos haluan jotain, teen töitä sen eteen
Mikään ei tule ilmaiseksi, sen olen tässä elämässä oppinut - joskus kantapäänkin kautta. Vaikka joskus olen kuullut, miten "helppoa Tarun elämä on kun sitä ja tätä ja tuota" niin asiat on usein aika toisin miltä ne näyttää. Pinnan alta löytyy usein paljonkin työtä, josta ei tiedä kuin läheisimmät tai vain minä itse. Luovuttaminen saa minut itkemään.

P6210072800

10. Uskallan olla minä
Toista samanlaista Tarua ei ole olemassa. 
Olen loistava, koska olen juuri minä.
Olen loistava, koska en yritä olla muuta kuin minä.
Enkä halua olla kukaan muu kuin minä.


Kuvat: Bella Photo

perjantai 15. heinäkuuta 2016

BEST FRIEND TAG

Kyselytunnin aika! 
Ollaan tunnettu Viivin kanssa jo päiväkodista saakka, joten on aika laittaa hänet vastaamaan muutamiin kysymyksiin koskien minua tai meitä. Heitin vaaleanpunaisella omia kommentteja Viivin vastauksista, niin näette kuinka hukassa Viivi on ollut... Eikun.
No mutta, katsotaanpas kuinka hyvin neiti tunteekaan yhden parhaista ystävistään!

P4210278800

1. Mistä tunnette ja kuinka kauan olette olleet ystäviä? 
V: Oivoi pitäisikö tässä muistaa niin kauas…hmm, päiväkoti taitaa olla paikka missä ollaan tutustuttu. Ystäviä ollaan siis oltu öö 15 vuotta?
Kutakuinkin sen verran!

2. Missä ystäväsi on syntynyt?
V: Siis apua, tätä mä mietin pitkään! Mutta vastaan, että Kuopio :D Mutta jotenkin mä muistelen, että se ois asunu jossain muualla pienenä kun Kuopiossa.
No hei muistit sentään, ettei Kuopio ole mun syntymäkaupunki - jes! Joensuussahan minä olen tähän maailmaan putkahtanut.

3. Parhain muistosi ystävästäsi?
V: Ounou, näitä on niin paljon! Ehkä päällimmäisenä tulee mieleen kaikki nuoruussekoilut, ja ei, en tarkota mitään hölmöä sekoilua vaan sitä kun vedettiin energiajuomaa ja oltiin ihan hupsuja, hahah :DD
ES-pärinät ja yökylät ♥

4. Kuvaile ystävääsi kolmella adjektiivilla.
V: Blondi, aikaansaava ja energinen

5. Jos ystäväsi saisi 1000€, mitä hän tekisi rahalla? 
V: Matkustaisi, ehdottomasti!
Todellakin, täysin oikein! Matkustaisin pariinkin kertaan tuolla rahalla, mutta ehkä loput (jos jäisi) laittaisin säästöön :)

P4210268800

6. Mitä ystäväsi harrastaa?
V: Bloggailua ja sirkusta, ja sirkuksessa ilma-akrobatiaa ja pariakroa.
... Ja käy salilla...

7. Mihin matkustaisitte yhdessä, jos saisit valita minkä tahansa kohteen maailmasta?
V: Hmm, tää on paha! Joko me lähettäis tyttöjen reissulle Jenkkeihin tai sitten jonnekkin kauas karuun korpeen/sademetsään kuljeskelemaan! Meissä molemmissa nimitättäin asuu ( tai ainakin asui  ) pieni sisäinen eräjorma :D
Oi että, vaellus jossain ulkomailla olisi upea kokemus! Ja mitä isompia ötököitä olisi tiedossa, sitä nopeammin matka taittuisi :D

8. Montako lasta ystäväsi tulee saamaan?
V: Jaajaa, eiköhän se kaksi lasta tule tekemään!
Saahan sitä toivoa... :D

9. Onko hän makean vai suolaisen ystävä?
V: Enemmän suolaisen.

10. Ärsyttävin piirre ystävässäsi?
V: Ei pahalla sanottu, mutta hitaus :D En muista hetkeä jolloin en olisi Tarua odottanut, hah!
Sukuvika.


P6210087800
Kuvat: Bella Photo

11. Parhain piirre ystävässäsi?
V: Spontaanisuus. Taru on aika innokas ja peloton kokeilemaan uutta ja lähtee aika helposti mukaan uusiin ja erilaisiin juttuihin. Jos itsellä tulee tylsä tai ei innosta mikään, niin Taru saa kyllä innostumaan ja jollain tavalla rohkaisee ja tsemppaa :D Esim. uusien harrastuksien aloittaessa Taru yleensä houkutteli mukaan!


12. Mitä ystäväsi tilaisi ravintolassa ruuaksi ja mitä hän joisi ruuan kanssa?
V: Varmaan oikein hyvän pihvin medium plussana ja siihen ranskalaiset tai bataattiranut. Juomana mahdollisesti siideri tai ihan vain vesi :)
Medium miinuksena ja sitten siideri, punkkua tai Pepsimax, aika lähelle!

13. Missä nettikaupassa hän shoppailisi mieluiten?
V: Nelly (koska bikinit), Freddystore (koska farkut) ja ehkä Sportamore (koska treenivaatteet).
*Sulkee Nellyn sivut koska shoppailulakko*

14. Ystäväsi lempifestarit?
V: Varmaan Himos Juhannus, koska taitaavat olla ainoat festarit joilla käynyt, jos Viinijuhlia ei lasketa! Mutta tähänkin tehdään muutos ensi kesänä, hohoh ;D
Näinpä ja muutos todellakin tehdään! Tahdon ainakin Ruissiin ensi vuonna!

15. Onko teillä yhteisiä harrastuksia?
V: Tällä hetkellä pelkästään bloggaus on yhteisenä harrastuksena, mutta nuorempana oli baletti, partio, hiphop –tanssi, sirkus, cheerleading jajaja…
... ja sali yhteisenä myös tällä hetkellä :D Keneksi olet minua luullut kun ollaan käyty treenaamassa? 

16. Terkkuja ystävällesi: 
V: ”Käännä kovemmin, oih oih!” Eikun siis, #bestfriendsforever. Toivottavasti nautitaan tästä ystävyydestä loppuiän, pus pus!
Todellakin nautitaan ♥♥


Viivi - Olet ihana ♥

torstai 14. heinäkuuta 2016

Juhannus 2016 - HIMOS

Kylläpä Juhannuksesta on jo aikaa! 
Monissa blogeissa olen nähnyt jo juhannushehkutusta, ilmeisesti muillakin kuin minulla oli loistava juhannus. Itsellä kyseinen juhla kesti torstaista sunnuntaihin ja juhlapaikana toimi Himos. Nyt viimeistään onkin hyvä palata niihin tunnelmiin, joissa vietin elämäni ensimmäiset festarit. Kyllä, luit aivan oikein. Tämä tyttö ei ollut aiemmin käynyt festareilla.

Himos2016-1

Matkaseurana minulla oli Kata ja pari oikein mukavaa mieshenkilöä. 
Tosin, itsehän tein jo perjantaina pienimuotoisen leirinvaihdon koulukaverini leiriin. Loppuajan hengasinkin poikaporukan mukana ja en kyllä kadu! Ei sillä, että toisessa porukassa olisi ollut jotain vikaa, vaan koska sain niin paljon uusia tuttuja ja jopa kavereita noiden parin päivän aikana. Porukka otti minut mukaansa kyselemättä ja kukaan ei (ainakaan minun kuullen) valittanut seurasta. Enkä kyllä valittanut minäkään.

Juhannus oli kaikinpuolin ihan täydellinen. 
Voin koko sydämelläni suositella Himosta juhannuksen viettopaikkana, vaikka teltassakin! Aamuisin oli ihanaa kömpiä liian kuumasta teltasta ulos, juoda kulaus Jaffaa ja miettiä ottaisiko särkylääkkeen vai ei. Oli loistavaa herätä lastenlauluihin, joita viereisessä leirissä ja omassakin sitten myöhemmin soitettiin. Ihanaa oli päästä uuden porukan mukana heidän kavereiden mökille ja suihkuun. Otin päiväunet auringonpaisteessa ja jopa olut maistui yllättävän hyvältä. Itseasiassa opin juomaan juhannuksena olutta poikien takia, nyt voin jopa väittää pitäväni siitä. Oli hauskaa mennä aamukahville poikien kanssa ja soittaa matkalla Elefanttimarssia. Esiintyjätkin festareilla olivat aivan hyviä, mutta se fiilis jäi kyllä päällimmäisenä mieleen. Pienet taisteluarvet vaahtobileistäkään eivät haitanneet menoa. Kiitos kaikille ♥

Toivottavasti seuraava juhannus olisi yhtä ikimuistoinen ♥ 

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesäkunnossa koko kesä

"Ei tullut treenattua koko kesänä yhtään mitään..."
Tämä lause on varmasti monelle tuttu syksyisin, joko omasta taikka kaverin suusta kuultuna. Talvella ja keväällä treenataan hulluna, tai ainakin yritetään, jotta saataisiin kroppa kesäkuntoon. Keväällä ollaan mukana bikini challengeissa, punnitaan ruokaa ja katsotaan Fitnesspäiväkirjoja lisämotivaation toivossa siihen saakka kunnes ensimmäinen helleviikko alkaa. Samalla käynnistetään terassikausi ja rajattoman rusketuksen metsästys. Haetaan ruokaa Drive In:ltä ja maataan auringossa useita tunteja. Silloin kun ei maata, ollaan töissä tai terassilla kaverin kanssa. Koko talven metsästetty timmi kesäkunto häviää tuolla tapaa jo ennen kun siitä on ehtinyt edes nauttia.

"Salille ei voi lähteä, koska on hyvä sää" - joten jätetään sitten liikkumatta kokonaan?
Itse en kauheasti tykkää viettää kauniita kesäpäiviä kotona enkä edes salillakaan. Haluan nauttia auringosta ja lämmöstä sekä samalla yrittää epätoivoisesti ruskettua edes pikkaisen. Mielestäni pelkkä auringossa makaaminen on pidemmän päälle erittäin tylsää hommaa, paljon mieluummin liikun ulkona silloin kun aurinko paistaa. Jalkapallo, koripallo, tennis, sulkapallo, lentopallo, lenkkeily, frisbeegolf... Näitähän muuten löytyy! Treeniä tulee aivan huomaamatta ja rusketus samoin. Aurinkorasva on aivan ehdoton, sillä ei siinä pelailun tai muun treenaamisen ohella ehdi edes huomata kun olkapäät kärähtää.

Taru3800

No mutta kun en osaa pelata mitään.
En minäkään osaa pelata mitään, eikä tosiaankaan tarvitse olla ammattiurheilija kesäpelailussa. Itse en ole koskaan pelannut mitään missään seurassa, enkä kyllä edellisinä kesinä ole palloihin pahemmin koskenut. Silti lähden poikien mukaan potkimaan palloa, pelaamaan korista, biitsiä ja ihan mitä vaan. Minun (entiset)fuksipojat ovat kyllä ihania, kun ottavat minut mukaan aina kun ovat menossa. Viime viikolla pelattiin parina päivänä jalkapalloa, hieman korista ja yhden mukaan menin vielä pelaamaan biitsiä aivan itselle tuntemattomien ihmisten kanssa. Näin niitä uusia kavereitakin saa, lähtemällä kotoa ihmisten ilmoille.

Käyn myös pelailemassa tennistä parin frendin kanssa, se on aivan huikea laji! En todellakaan pärjäisi ketään harrastajaa vastaan, koska ei minulta löydy sitä oikeaoppista tekniikkaa, mutta en anna sen häiritä. Kehitys on hurjaa, kun lähtötaso on melkein nolla, se motivoi. Pelaan sitä mitä itseäni huvittaa pelata ja niillä taidoilla mitä minulla on. Ei ne taidot kotisohvallakaan kehity.

taru14800
Top & Shorts - Soc / Sports bra - Only Play / Training shoes - Nike Free 5.0 / Sports tracker - Polar A360 / Shaker - SmartShake
Taru16800
Kuvat: Bella Photo

Kesällä ulkotreenaus on siis yksinkertaisesti parasta. Sadepäivinä (kuten tänään) voi mennä salille hyvällä omatunnolla, mutta aurinkoisina päivinä ylös ulos ja vaikka edes lenkille! Vaikkei lenkkeilykään maistaisi, niin on tuolla ulkona ihan kiva käydä hölkkäämässä auringonpaisteessa. Jokaiselle löytyy aivan varmasti se sopiva kesälaji ja kesätreenikaveri, kunhan vain viitsii lähteä ulos ja tutustua uusiin ihmisiin. Tytöt vinkkinä, jos muut muijat eivät halua lähteä pelaamaan niin menkää jätkäporukoiden mukaan. Tai soittakaa minulle. Poikien kanssa on aivan tosi hauskaa pelailla, saa samalla loistavia neuvoja kuinka esimerkiksi potkaista pallo ylärimaan. 
Jos ei muuten motivoi, niin katsokaa futareiden takareisiä & peppua ja miettikää sitten uudestaan, pitäisikö sitä palloa mennä pikkaisen potkimaan.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

En ole koskaan... x20

Juomapelien klassikko - Never have I ever.
Sain idean tähän postaukseen Roxyn blogista, kiitos ♥

1. Matkustanut yksin
En ole uskaltanut lähteä reissuun aivan yksin. Vieläkään. Jokaisella reissulla on minulla ollut jotain seuraa, enkä ole edes hotellissa nukkunut koskaan yksin.

2. Juossut suihkulähteen läpi
Enkä ole myöskään uinut suihkulähteessä. Insinöörit tekevät tätä Kuopiossa syksyisin, pitäisiköhän vaihtaa alaa jotta pääsee juoksemaan suihkulähteeseen?

3. Oksentanut darrassa
Toivottavasti en myöskään koskaan tule tekemään näin.

4. Hypännyt kympistä
Ja yksin en uskaltaisi edes hypätä. Olen huono uimari, joten tarvitsisin hengenpelastajan tai ammattiuimarin hyppäämään minun kanssani yhtä aikaa tuolta. Jos en pääsisikään takaisin rantaan tai edes pinnalle, olisi ainakin apu lähellä.

5. Ollut Husky-safarilla
Rakastan Siperianhuskyja hirmuisesti ja olen halunnut koirarekiretkelle niin kauan kun muistan. Joka vuosi uhoan, että tänä talvena käyn Husky-safarilla, joten jatkan perinteen mukaan uhoamista taas. Ensi talvena sitten.

6. Hypännyt Benjihyppyä
Yksin en hyppäisi. Tähänkin haluaisin kaverin, josta pitää kiinni hirmuisesti ja särkeä hänen tärykalvonsa. Mielellään sellainen kaveri, jota ei pelottaisi ja joka vain naurahtaen kaataisi meidät alas. #hyppäisitsämunkanssa

P6160031

7. Saanut sakkoja
Toivottavasti laitoin sen pysäköintiluvan paikoilleen...

8. Oppinut tekemään kunnolla ranskanlettiä itselle
Yhden letin olen itselle tehnyt! Kaunista siitä ei kyllä tullut, enkä toista kertaa onnistunut.

9. Ottanut hyvää belfietä
Pikkusisko yritti opettaa minua ottamaan niitä "teinipeilipeppuselfieitä", mutta ei vanha koira uusia temppuja opi aivan noin vain. Tai sitten minulla vain ei ole sitä vähääkään takapuolta noihin feikattuihin pakaralihaksen pullistelukuviin. Jos joku osaa opettaa näissä, niin ihan mielenkiinnosta tahtoisin oppia ottamaan noita. Olo tuntuu aivan fossiililta!

10. Käynyt festareilla
NYT OLEN KÄYNYT. Himos Juhannus 2016 ♥
Listaa kootessani en siis vielä ollut, juhannuksen festarit olivat minulle aivan ensimmäiset. Kuopion Viinijuhlia ei voi tällaisiksi festareiksi laskea.

11. Saanut olla kummi
Minulla on vain yksi kummityttö ja hänellä on neljä jalkaa sekä häntä ♥

P6210096
Kuvat: Bella Photo

12. Pudonnut hevosen selästä
Olen siis ratsastanut aivan liian vähän, ainakin sanonnan mukaan.

13. Lentänyt ulos baarista
Ei olisi koskaan ollut syytäkään heittää. Olen joutunut käymään vessassa nukkumassa, kun nukahtamiskohtaus on puskenut päälle. Ei ihan viitsi torkkua baarin sohvilla, jos olisin niissä levännyt niin ei riittäisi sormet ja varpaat laskemaan monesti minut olisi ulos baarista kannettu.

14. Vaeltanut Lapissa
Tahdon, tahdon, tahdon. Ihan milloin vain. Vaeltaminen on tosi kivaa ja rakastan myös nukkua teltassa. Harrastin nuorempana noin 11 vuotta partiota, joten minussakin asuu pieni eräjorma vaikka en siltä aina vaikuta. Juoksen nimittäin kiljuen ampiaisia ja muita ötököitä karkuun.

15. Leikannut nurmea ruohonleikkurilla
Koulukaverini vähän nauroivat, kun saivat kuulla tästä. Mutta tosiaan, en ole koskaan nurmea ruohonleikkurilla trimmannut. Isi sen meillä kotona hoiti. Porukoiden rinnetontti on aika iso ja eihän minulla pienempänä haba olisi siihen riittänyt.

16. Myöhästynyt töistä
*Laittaa hälytyksen puhelimeen perjantaille*

17. Luovuttanut verta
Enkä koskaan tule luovuttamaan. Ei siksi, että en haluaisi tai uskaltaisi, vaan koska en saa. Narkolepsia jostain syystä estää tuon veren luovuttamisen. Luovuttakaa te minunkin puolestani, se on tosi tärkeää!

18. Ollut road tripillä
Unelma. Ajaa pitkin Suomea, yöpyä uusissa paikoissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Juosta mereen, meikata autossa, juoda kahvit pienellä huoltoasemalla ja kaikki tämä ilman kiirettä.

19. Osannut laulaa
Jos joskus oppisin, laulaisin koko ajan ja täyttäisin Instagram-tilini laulupätkillä. Olen kateellinen kaikille, joilla on lauluääntä. Itselläni ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan. 

20. Metsästänyt
Muuta kuin... Eikun mitä?

Löytyikö teiltä samoja asioita listalta?