maanantai 30. toukokuuta 2016

Eräänä päivänä piti olla lepopäivä...

Mutta löysinkin itseni ystäväni kanssa aamupäivästä Puijon portailta. Alunperin ajattelin lähteä vain pienelle aamuhölkälle, mutta kun kaverin sain mukaan niin eihän mikään pieni aamuhölkkä pitkään mielessä pysynyt. Käveltiin ja pikkaisen hölkättiin Puijolle ja hikoiltiin portaissa 45 minuuttia. Kyllä jalat huusi ja seuraavana päivänä vielä enemmän! Nämä aamutreenit ovat kyllä parhaita, kun koko loppupäiväksi jää aikaa puuhata kaikkea muuta. Olen oppinut tykkäämään niistä, miettikääpä sitä!

Treenaamisen jälkeen olisi kyllä ollut huippua, jos ruoka olisi ollut jo valmista. Olin niin puhki, etten melkein ruokaa jaksanut laittaa. Pyöräytin kuitenkin annoksen kanawokkia ja söin lounaan Cosmopolitania lukien. Tässä vaiheessa kello oli vasta jotain 12! Ihan hurja, kuinka paljon tuohon mennessä pystyi saamaan aikaan. Vielä ennen kolmea olin pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt suihkussa, lakannut kynnet ja lukenut tosiaan sen Cosmopolitanin ajatuksen kanssa läpi. Oli muuten hurjan hyviä juttuja tässä lehdessä, tykkäsin!

snäp1

Samaisena päivänä löysin itseni myös Vero Modan loppuunmyynneistä. Mukaan lähti t-paita, trikooneule ja sellainen tosi kiva kesäbleiseri, joka olisi täydellinen terassille kesäiltana. Vähän normaalimpia vaatteita verrattuna viimeisimmän Tampereen reissun ostossaldoon, johon kuului siis pelkkiä treenivaatteita. Huomenna kun otan taas jälleen suunnan kohti Tamperetta, aion keskittää kaikki ostokseni XXL:ään. Se tuulitakki ja pari kevyttä salitakkia olisi nyt aika pakko hankkia. Lenkkarit mukaan ja päivälenkki sinne siis!

Toivottavasti tämä treeniliekki ei pääse sammumaan. Olen tullut siihen tulokseen, että oma asenne kyllä vaikuttaa sen liekin ylläpitämiseen kaikista eniten. Ei pitäisi ajatella, että "täytyy treenata" vaan ennemminkin, että "saa treenata" ja että "pystyy treenaamaan". Tai harrastaa, ihan miten asian haluaa ilmaista. Pääasia on kuitenkin tehdä sitä, mistä itse nauttii. Niin sanotusti, kaikki liikunta on hyvästä eikä liikkuakseen tarvitse olla ammattiurheilija tai mikään fitnessmalli.

IMG_20160529_170703
Oikein energistä viikkoa teille mussukat ♥

torstai 26. toukokuuta 2016

En ole menossa minnekään

Vaan olen täällä ruudun toisella puolella jälleen!

jouDSC_6756
Jeans - Pull&Bear / Blazer - Pieces / Top - Gina Tricot / Heels - Attitude (DinSko) / Handbag - Longchamp

En halua pahoitella tätä blogihiljaisuutta enää, enkä koe siihen erityistä syytäkään. Olen ottanut itselleni omaa aikaa ja tehnyt asioita, jotka ovat tuntuneet hyvältä. Koneen avaaminen ei valitettavasti kuulunut niihin asioihin, mutta ei sitä jokainen viikko välttämättä tarvitsekaan avata. Toivottavasti teitä kuitenkin vielä kiinnostaa nämä minun turhanpäiväiset höpötykset, jotka muuttuvat pikkuhiljaa ehkä hieman elämäniloisimmiksi verrattuna aiempiin postauksiin.

jouDSC_6768

Olen reissannut tämän hiljaisuuden aikana taas Tampereelle ystäväni luokse, treenannut, tavannut uusia ihmisiä, kirjoittanut vihkoon tarinoita ja tottakai naputellut koulun tältä vuodelta pakettiin. Ostin myös tennismailan ja olen käynyt pelaamassa tennistä Sannan kanssa, jonka kanssa päätetiin muuten pyhittää tämä kesä pääosin treenaamiselle. Saa nähdä, kuinka lupaus pitää ja että olenko rantakunnossa vielä syyskuussa. Kesään kuuluu kuitenkin grillaaminen ja jäätelö (johon olen jostain syystä nyt rakastunut), joista ei todellakaan voi luopua. Pitää yrittää käydä aamulenkeillä, niin voi syödä vaikka kuinka paljon pihviä ja jätksiä!

Kesäsuunnitelmiin tuli yksi lisäys tässä hiljaisuuden aikana: reissu Tampereelle parin viikon päästä! Mennään Katan kanssa käymään vähän hurjittelemassa Särkänniemessä! Koskaan en tule olemaan liian vanha tällaiseen, jossa pääsen päästämään sisäisen lapseni irti. Toivottavasti saamme nauraa vedet silmissä ja kiljua kilpaa auringon paistaessa ♥

jouDSC_6765

Ehkä tästä tulee sittenkin paras kesä ikinä?

lauantai 14. toukokuuta 2016

Dear summer, please be good.

Tästä kesästä tuleekin hyvin erilainen, kuin vuosi sitten tai edes syksyllä osasin kuvitella. Tiedän sen jo nyt, ettei tämä kesä ehkä lukeudukaan paras kesä ikinä-kategoriaan. Yritän kyllä parhaani ja aion nauttia kesästä niin hyvin kuin osaan. Tällä hetkellä se kaikki on vain astetta vaikeampaa. Teitä varmaan kiinnostaa, mitä kaikkea minun blogihiljaisuuden taustalla on. Voin avata tällä hetkellä vain sen, että avovaimosta muuttui kämppis (maailman parhaalle kämppikselle). Juho muutti pois ja lähti parantamaan maailmaa. Onneksi pidetään yhteyttä ja ollaan hyvissä väleissä, vaikka tiet nyt haarautuivatkin eri suuntiin.

1-Taru02

Tämä kevät on ollut tunteiden ja jaksamisen vuoristorataa. Minulla on ollut ongelmia myös lääkityksen kanssa ja olen kärsinyt hurjista ahdistus- ja paniikkikohtauksista. Ne alkoivat piinata niin pahasti, etten uskaltanut nukkua Juhon lähdön jälkeen hetkeen yksin. Näin painajaisia, unihalvaukset olivat voimakkaita ja heräsin kylmä hiki otsalla useampaan otteeseen. Ahdistus heijastui myös ihmissuhteisiin ja joihinkin jopa niin, ettei varmaan paluuta entiseen ole. Olin niin vihainen itselleni, kun en pystynyt hallitsemaan tunteita. Tunsin oloni taas niin heikoksi ja häpesin itseäni. Se epäonnistumisen fiilis on musertava.

Vielä pari viikkoa sitten pakenin kesken tunnin vessaan piiloon paniikkikohtauksen iskiessä. Nyt nostan taas kerran leukani pystyyn ja hengitän uutta, raikasta ilmaa. Koitan nähdä muutokset mahdollisuuksina taas onnistua elämässä. Yritän opetella katsomaan Kuopiota uusin silmin. Tällä hetkellä jokaisessa paikassa jokin muisto yrittää muistuttaa minua, kuinka "epäonnistuin" taas. Kuinka suhde ei ollutkaan täydellinen, kuinka en voinut mennä töihin burn outin takia, kuinka sanoinkaan ystävälle pahasti vihaisena, kuinka kadotin itseni noiden kaikkien virheiden alle ja kuinka en osannut nauttia siitä mitä minulla jo oli. Vedin harmaan verhon silmilleni, mutta nyt revin sen pois, pikkuhiljaa ja vaikka väkisin.

kukkakimppu
Dress - Gina Tricot / Shoes - H&M / Necklace - Guess
green1
Kuvat: Bella Photo

Tänä kesänä minulla ei ole enää mitään erityisiä suunnitelmia. Ei ole reissuja, joita odottaisin. Aion suorittaa pari kurssia kesän aikana ja tehdä töitä. Aion vain yrittää nauttia parhaani mukaan. Auringon ottaminen ja mökillä käynti on ainakin must! Tampereella, joka on muuten mun uusi rakkauskaupunki, aion myös käydä - vaikkei mulla siellä oikein mitään olekaan. Pitää toivoa, että ystävä pääsisi opiskelemaan sinne, niin olisi jokin oikea syy mennä sinne. Ehkä minussa asuikin sitten jokin pieni tamperelainen, kun tunnen sitä kaupunkia kohtaan niin kovaa vetoa. Onko täällä mun lukijakunnasssa muita, joiden mielestä Tampere on ihana kaupunki? ♥

Nautitaan kaikki parhaamme mukaan tulevasta kesästä,
jookos? ♥

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Hymyn takana

Kirjoitin joskus olevani parempi kameran takana kuin edessä. Yhteen aikaan kameran edessä oleminen tuntui hieman ahdistavalta. Tuolloin olin todella kriittinen ilmeistäni ja asennoistani, jotka olivat taltioituneet tiedostoiksi muistikortilleni ikään kuin muistuttamaan, kuinka typerältä ihminen voikaan näyttää. Nyt kun katson tuon ajan kuvia, näen niissä väsyneen ja vielä rikkinäisen tytön. Näen tuon tytön silmissä sen tunteen, mitä pelkään vieläkin kaikista eniten. Näen asiat, jotka tekivät hymystä väkisin väännetyn.

P4050028 P4050012

Minusta on kiva tutkia muiden ihmisten ilmeitä kaupungilla. Olisi mielenkiintoista, jos yhtenä päivänä kuulisin kaikkien ohikulkijoiden ajatukset - tai saisin edes tietää, menikö veikkaukseni lähellekään oikein. Tiedän itsekin, ettei hymy kerro aina totuutta vastaantulijan sen hetkisestä mielentilasta. Kassalla myyjä ei välttämättä siksi hymyile, että hänellä on kaikki palikat elämässä paikoillaan, vaan koska hänen työhönsä kuuluu hymyillä asiakkaalle. Tosin, kenellä meistä olisi kaikki palikat paikoillaan elämässä, ei varmaan kenelläkään. Itseltä puuttunee ainakin puolet Muumeistakin laaksosta näiden palikoiden lisäksi. Väännän silti kauneimman hymyn jokainen päivä bussikuskille ja viikonloppuisin asiakkaille.

Juttelimme kerran parin tuttavan kanssa väkisin väännetyistä hymyistä. Minullekin on joskus joku työkavereista sanonut, että hymyni näyttää joskus väkisin väännetyltä. Kyllä, varmasti näin onkin. Myönnän sen, sillä kukaan meistä ei voi hymyillä täydellisen onnellista hymyä, jos muuten maailma on romahtamassa niskaan. Onnellisuuden vaaleanpunaisen kuplan rikkoutuessa on vaikea hehkua tyytyväisyyttä elämään ja työhönsä, vaikka jälkimmäisessä ei olisikaan mitään vikaa. Mielestäni väkisin väännetty ystävällinen hymy on parempi, kuin ei hymyä laisinkaan. Ainakin voi sanoa yrittäneensä, vaikka vaikeaa tekisikin.

P4050009 P4050036

Shirt - BikBok / Jeans - Pull&Bear / Heels - DinSko / Jacket - Vero Moda / Necklace - Glitter / Ring - H&M / Watch - Glitter

P4050030
Kuvat ja muokkaus: BellaPhoto

Juuri näiden asioiden takia olisi ihanaa kuulla yhden päivän ajan muiden ihmisten ajatuksia. Muistaisi itsekin vielä paremmin hymyn tärkeyden. On ihanaa nähdä, kuinka hymy tarttuu pitkää päivää painaneen myyjän kasvoille. Minulle on aivan sama, onko hymy aito vai ei. Tottakai aidon hymyn tunnistaa ja niitä olisi varmasti jokaisen mielestä kiva nähdä työntekijöiden kasvoilla useammin. Asiakaspalvelutyössä hymy on erityisen tärkeää, mutta itse en tuomitse väkisin luotuja hymyjä.

En voi tietää, mitä hymyn takana tapahtuu.