sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ensimmäinen viikko harjoittelussa

Vappu tuli ja vappu meni!
Heti Vapun jälkeen tiistaina marssin aamupalan jälkeen kello 8 uuteen harjoittelupaikkaani intoa ja jännitystä täynnä. En yleensä ole erityisen jännittäjä, mutta kyllähän tuollainen täysin uusi asia laittoi aamuun lisävauhtia. Väsymyskään ei pahemmin ensimmäisenä päivänä painanut jännityksen ansiosta, vaikka unirytmin kääntäminen hieman häiriintyi Vapun vuoksi. Ystäväni tsemppasi minua jo ennen Vappua kertomalla, että ei siinä jännityksessä ehdi väsyä niin nopeasti vaikka unirytmi olisi sekaisin. 
Nyt voin aivan hyvin allekirjoittaa tämän, olin yllättävän virkeä koko viikon!

Suoritan harjoitteluni kuopiolaisessa tilitoimistossa.
Yritys on aivan minun makuuni sopiva: työkaverit mukavia ja työympäristö aivan todella viihtyisä. Voitteko kuvitella, minulla harjoittelijalla on oma työhuone!
Tässä taas huomasin sen faktan, ettei palkka ole aina se tärkein motivaatio mennä töihin.

harjoittelu

Tottakai raha helpottaa asioita ja niin edelleen, mutta töissä viihtyvyyttä se ei ratkaise.
On aivan erilainen fiilis ja motivaatio suorittaa palkatonta harjoittelua, kun työympäristö ei ole sellainen perinteinen avokonttori eikä minun tarvitse jakaa työhuonetta monen muun henkilön kanssa. 
Tunnen oloni tervetulleeksi jokaisena aamuna ja enkä usko minulle kehittyvän mitään suurempia motivaatiokuoppia harjoittelun aikana. 
Perjantaina minua melkein harmitti, ettei seuraavana päivänä ole töitä - siitä fiiliksestä voi päätellä jo jotain.

Opin joka päivä soveltamaan koulussa opittuja asioita käytännössä.
Jotkut asiat vaativat enemmän miettimistä sekä muistelua ja jotkut asiat tulevat ihan selkärangasta. Eniten päänvaivaa minulle on tähän mennessä aiheuttanut kirjanpito-ohjelma, jonka käyttäminen ei ollut minulle ennestään tuttua. Koulussa meillä oli ihan erilainen ohjelma, eikä noita ohjelmia tule pahemmin vapaa-ajalla käytettyä. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa!

"Ai hitsi mähän osaan oikeasti tehdä tämän!"
Parhain asia harjoittelussa on ehkä se, että jossain vaiheessa tajuaa osaavansa jotain oikeasti. Lukiotaustani vuoksi minulla ei ollut tätä ennen yhtään kokemusta tilitoimistossa työskentelystä. Tämä kaikki on minulle ihan uutta ja ehkä myös osittain sen vuoksi todella palkitsevaa. Ihan hyvä, että on jossain vaiheessa jaksanut panostaa koulussa ja ottaa asiat hanskaan. 
Perjantaina sain kyllä lyödä päätäni hieman pöytään, sillä pohdin varmaan puolituntia aivan todella yksinkertaista kirjanpitoon liittyvää asiaa. Ruuan jälkeen päässäni syttyi lamppu ja olo tuntui hetken ihan todella blondilta. Sainpa siitä ainakin itselleni todella hyvät naurut jälkeenpäin ja hyvän muistutuksen pienten taukojen tärkeydestä. 
Kummasti ajatus selkenee, kun käy keittiössä täyttämässä kahvikupin.

Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon! ♥

1 kommentti: